Vuosi sitten minulla oli käynnissä valtava hääkuume ja elämä pyöri vain ja ainoastaan sen yhden päivän ympärillä. Hirviömorsian en mielestäni koskaan kuitenkaan ollut (nostan tämän esiin nyt jo varmaan kolmannessa postauksessa, ilmeisesti uskottelen siis itselleni, etten ollut kovin paha...). Nyt onkin ihana alkaa seuraamaan sivusta kun työkaverini häihin on aikaa vuosi ja häähulluus alkaa nostamaan päätään. Upea vuosi siis edessä.
Juhlien suunnittelu on ihanaa. Aina sanotaan, että elämä ei ole yhtä juhlaa, mutta ainahan siitä voi tehdä sellaista? Eikö totta. Kuten me (minä). Nytkin viikonloppuna päätimme pistää juhlat pystyyn; terassin kastajaiset nimittäin. Onhan meillä syytä juhlaan sillä tyttäremme täyttää 1,5 vuotta, meille tulee 0,5 hääpäivä täyteen ja uusi uljas terassimme on valmistunut. Ja yksi juhlan syy; sain taas kirjoitettua blogiin.
Syy blogitekstieni vähäisyyteen on simppeli; blogi on toisessa sähköpostissa, kuin mitä nykyisin käytän. Katson vanhaa sähköpostia hyvin harvoin, kun kaikilla koneilla joita käytän, gmail ohjaa minut suoraan nykyiseen, uuteen postiini. Onhan se melko vaiva kirjautua ulos ja taas uudestaan sisään. Elämän suuria murheita.
Mutta minä olen myös onnistunut, siitä halusin kertoa. No oikeastaan koko kesä on ollut onnistunut, mutta myös minä henkilökohtaisesti olen onnistunut. Tavoitteenani on ollut -1kg / per kk. Ja minä olen sen tehnyt. Olen pudottanut huhtikuun loppu painosta sen touko-, kesä- ja heinäkuun osuuden. Fiilis on mieletön. Fiilis on jopa niin mieletön, että olen päättänyt oikeasti ostaa salikortin. Kyllä, salikortin, aion mennä kuntosalille. En siis muodikkaalle jumppatunti/kuntosalille, vaan pelkälle salille, missä on lihaskuntoa edistäviä laitteita. Ystäväni oli myös moisen päätöksen tehnyt, ja aina, kaikessa, niin myös tässä tilanteessa, en voi olla "kilpailematta" hänen kanssaan. Kilpailu on toki väärä sana, sillä molemmilla on omat tavoitteet, omat motivaatiot. Mutta meillä on ollut aina, lapsuudesta lähtien, tapana että jos toinen, niin sitten myös toinen, vaikka sitten sitä päätä seinään. Mutta yleensä homma on mennyt niin, että ystäväni on tehnyt sen jonkun asian aina ensin ja minun on ollut pakko mennä perässä, näyttääkseni, että kyllä minäkin pystyn. Syy tähän tulee lapsuudesta ja siitä, että ystäväni on minua 1 vrk ja 3h nuorempi. Ja eihän sitä voi nuoremmaalleen hävitä?
No mutta siis, kesä on ollut hieno. Loma oli lyhyt, vain kaksi viikkoa, mutta sitäkin antoisampi. Olimme reilun viikon lapissa mökillämme, näimme poron ja vältyimme normaalilta mökkiähkyltä. Kalaähkyn puolestaan saimme, sillä mieheni ja isäni kävivät Tornionjoesta nappaamassa yhden 8,5 kiloisen kojamon.
Laitan tähän postauksen yhteyteen hienoisen tiivistelmän kesästämme.
Juhannusruokaa jota serkkupoika taitaa siinä kokkailla.
Juhannuksen alkupalana grillattua lohta
Kesäpäivä Tampereella tyttären kanssa <3
Saunamökin nurkalta Tornionjoelta (Ruotsi näkyy veden toisella puolen)
Aamulenkilta noin 8:00, ei oltu yksin, tarkkavaiset huomaavat poron jossain kuvassa
Mansikkakakun sisältöä sekoittelemassa
Vain parhaat keskipalat? Ja ongelma mihin sen kaiken laittaa.
Uusi ilme terassille, jonka mieheni rakensi yhdessä tuttavamme kanssa
Ensimmäinen iltapala uudella terassilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti