torstai 26. huhtikuuta 2012

meidän tyttö on voimistelija

Meidän tyttö osoittaa päivittäin selkeitä merkkejä tulevasta voimistelu-urasta. Hoitopöydällä erottaa selvästi kukkovaakojen harjoittelun, nilkkojen ojentelut ja mahtavat vatsalihasreenit. Tyttö kun ei tahdo millään olla makuullaan, vaan pyrkii jatkuvasti istuvampaan asentoon. Yleensä lopputuloksena tosin on tiukka etukeno nenälleen tai kyljelle kellahdus.

Mutta tyttö kyllä on melkoisen kehittynyt, ainakin kun tuossa toiseen saman ikäiseen vertailee. Sain vihdoin kaltaistani päivälenkki seuraa, kun olin ulkoilemassa naapurin kanssa. Naapurillamme on kaksi viikkoa nuorempi poika kun meidän Ada. Oli ihana huomata kuinka jo tälläinen viikko vajaa 3kk ikäinen vauva reagoi ihmeellisesti toisen samanlaisen seuraan. Molemmat tuijottavat toisiaan silmät pyöreinä ja kuola valuen. Meidän neidillä tosin kuola valuu hieman enemmän varmaan kuin kellään muulla.. Mutta ei tartuta siihen. Ehkäpä sieltä tulee hampaita.

Neiti kannattelee päätään jo todella hyvin, kääntelee pätään puolelta toiselle seuraten muutaman metrin päässä liikkuvia ihmisiä. Tyttö jopa välillä tarraa kiinni taustalla soivasta musiikista ja potkii jalkojaan sen tahtiin, se voi tosin olla myös loistavaa sattumaa. Ilmeitä on jo satoja ja joka päivä naurattaa. Parasta on nähdä oma kuva vessan peilistä, silloin on hymy korvissa alta aikayksikön.

Vaikka sitä kuinka vannoi odotusaikana, että ei anna vauvan täyttää kaikkia ajatuksia, toisin on käynyt. Kyllä se elämä niin muuttaa suuntaansa ja siitä pienestä hajuherneestä (oikeasti, välillä toodella haisevasta) tulee kaiken keskipiste. Kuluneet 7 päivää ovat taas osoittaneet minulle, kuinka tyttöni on minulle kaikki kaikessa. Vaikka hienosti meni mummin tykönä yökyläilyt, kun äispä ja iskä lähti hieman humpalle Helsinkiin ystävän tupareihin. Tyttö ei tohtinut edes itkua vääntää, tai yöllä heräillä. Mutta siis viikon aikana tyttö tuntuu taas kasvaneen ja valpastuneen niin paljon, Ada jaksoi jopa olla hereillä 2,5 tuntia kun olimme voimistelun kevänäytöksessä kovan muusiikin, vilkkuvien valojen ja suuren ihmismäärän keskellä. Tyttö jaksoi hymyillä ja istuskella äitin sylissä koko ajan, tehtiinpä siinä matkassa jopa usempi vaakakin yhdessä ja "opastettiin" tyttöjen ohjelmaakin.

Mutta siis rakkaudesta hölmönä taitaa tehdä välillä hieman mielenkiintoisiakin hankintoja. Nimimerkillä Oli pakko kun löyty..

Noel, Mini Ada



Kengät siis tulivat kotiin jo. Koko on 20, mikä ei kerro minulle mitään. Todennäköisesti siis kengät ovat sopivat keskellä tavea, mutta jos ei muuta, niin ainakin häissä sitten? Kävelee tyttö tai ei!

Mutta nyt sohvalle potemaan nousevaa kuumeta ja flunssaa

Adios!