Blogin käytön opettelua

Kylläpä tässä on nyt ollut mukamas niin kiirettä kulunut vuosi, etten ole ehtinyt edes tähän palveluun erityisemmin tutustua.

Kuten joku tarkkasilmäinen on saattanut huomata, niin olen yrittänyt lähteä rakentamaan jo paria eri välilehteä tänne. Mutta sen enempään ei ole aika vielä riittänyt.

Lupaankin yrittää saada nämä sivut paremmiksi heti, kun saamme häät alta pois.

Kolmen päivän päästä tähän aikaan taitaa tätä tyttöä jo hieman jännittää.

Upeinta tähän astisessa elämässäni

Oman lapsen kehitys ja ensiaskeleet.

Se oli jotain aivan uskomatonta, kun sunnuntaina kävin tyttömme hakemassa mummulasta kotiin. Siinä sitä sitten vain minulle tokaistiin, että neiti alkoi kävelemään klo 16.00. Täysin yllyttämättä, täysin kehottamatta. Oli siinä kokenut hyväksi hetkeksi kävellä pari metriä tätini tykö katsomaan hänen kenkiään, kun aikansa oli norkoillut seinään nojaillen.

Jännityksellä siinä sitten odottelin tunnin ajan, että äidilleenkin viitsi tyttö näyttää taitonsa. Ja olihan se sen arvoista. Se hetki kun neiti nousi karhuasennosta suorille jaloille, katosi minua silmiin ja lähti liikuttamaan varovasti vuorotellen jalkojaan. Se oli yksi upeimmista sunnuntai-päivistä elämässäni.

Muutenkin tuo lapsen kautta koettu onni ja ihmeet, se uuden oppiminen niin äitinä kuin lapsena. Kun joka päivä vaan jaksaa edelleen ihmetellä, että miten on mahdollista, että toinen kokee näitä asioita vasta ensimmäistä kertaa elämässään.

Eilinen ilo ja riemu tuli siitä kun neiti istui potalla ja läpytteli kämmentä reittä vasten. Voi että kuinka hauska läpsähdys siitä kuuluikaan. Siinä sitten neiti läpsi niin kauan, että reisi oli punainen. Sen jälkeen samainen leikki jatkui mutta äitin reiteen.

Joulun aikaan tyttö sai itselleen puisen kelkan, jolla pääsi ulkona liikkumaan ihan itse. Tasapaino kun pysyi ja toiminta-ajatus oli sama kuin kotona sisällä olevassa kävelykärryssä, niin mikäs siinä! Ja jälleen se riemu siitä, että pääsee ulkona touhuamaan. Toki päiväkodissa käydään päivittäin ulkona ja leikitään, mutta silti aikuisilta ei riitä yhtäpaljon näille pienille huomiota, kuin mummulan pihassa leikkiessä. Silloin on joku joka koko ajan vetää pulkassa perässä tai tuuppaa kelkalla.

Pienet asiat kuten äitin leivän ryöstäminen, pottaan tehty pissa ja ilmaan nostettu jalka sukan pukemista varten, ne ovat oikeasti elämän suurimpia asioita tällä hetkellä. Nämä kaikki pienet asiat, jotka muodostavat yhdessä neitimme ensimmäisen vuoden ja sitä myötä elämän ensiaskeleet, ne ovat upeinta mitä elämässäni on tapahtunut.

Ensi viikon sunnuntaina tämä reipas ja riemua täynnä oleva prinsessamme täyttää jo vuoden. Viikonlopusta tulee varmasti ikimuistoinen!

Josko tähän sain listattua kaikki tehtävät yhteen

Tämä TO Do -listani ei nyt ole taas kaikkein loogisin ja selkein, mutta toisaalta; sellainen lista millainen tekijä, eikö?

Listaan tähän nyt kaiken perä perään. Ja kerron niistä lisää toisessa postauksessa.

Hääpaikka
Vihkipaikka
Vihkijä
Majoitukset
Teema
Kaasot ja Bestman

Hääpuku
Sulhasen puku
Morsiusneidon vaatteet
Bestmanien asut
Kaasojen mekot
Anoppien pukeutuminen
Morsiammen asusteet ja kengät

Bussilkuljetus
Kyydit
Bändi
Musiikkilistat

Vieraslista
Ilmoittautuminen
Majoitusjärjestelyt
Paikkajärjestelyt

Esteiden tutkinta
Tuomarin tapaaminen
Nimenvaihtopaperien täyttäminen

Koristelu ja askartelu
Paikkakortit
Istumakartat
Majoitustilojen huoneiden ovien nimikyltit

Menu
Ohjelma
Vastuujaot
Aikataulutus
Yöpalan kertakäyttöastiat
Vieraskirja
Kakkukoriste
Tulostin
Paperit
Valokuvapaperi
Varamusteet

Vihkisormus
Kihlojen kiillotus
Kukat

Käsihoito
Kynnet
Ripset
Praturit
Kampaaja
Meikkaaja
Huomenlahjat

Häämatka
STRESSIN VÄLTTELY

Siinä nyt ne mitä itselle tuli mieleen, toki jokainen näistä kohdista sisältää aikamoiset listan kaikkea muuta.

Lisää tehtävää häitä varten.

Bändi siis on, mutta muuta musiikkia.

 

·         ne soittolistat teimme nyt viikonloppuna.

·         vihkitilaisuuteen tulee harmonikka esitys. Kaasoni on luvannut soittaa perinteisen kirkossa soivan urkumusiikin sijasta meidän vihkitilaisuudessa haitaria. Pitää kuulemma vielä sopia tietyt kohdat musiikista, että osaan kävellä oikeaan aikaan sisälle. Jänskää.

·         myös yksi lauluesitys on luvassa siihen hetkeen kun nostamme onnittelumaljat. Ystävämme (sulhasen ei-biologinen sisko) on luvannut laulaa meille ilman säestystä ilmeisestikin John Legendin tuotantoa. Kuuntelimme kaasojen ja bestmanien kanssa tuota kappaletta viikonloppuna ja tulimme siihen tulokseen, että mikäli vihkitilaisuus ei vielä nostata kaikkien silmiin kyyneliä, niin viimeistään kappaleen sanat sen tekevät. Pitäähän häissä voida hieman itke!

 

Ja se häävalssi! Se kyllä jännittää hieman. Meidän piti mennä kovasti tanssikurssille, toisin kävi.

Olimme tyytyväisiä omaan tanssimme lauantaina ja päätimme olla itsevarmoina liikenteessä.

Katsotaan miten sen nyt sitten käy. Ainakin olemme löytäneet sen yheisen sävelen... ja ne

askeleet! 

 

 

 

Tämän lisäksi on se askartelu, jonka suoritimme viikonloppuna

 

Askartelua varten olimme ostaneet vain vähän emmeitä ja se riitti, ylikin jäi. Eli vähällä saa

tehtyä ihan riittävästi!

 

• kimalletta, leimasinainetta ja kuumapuhallin (puhallin tosin omasta takaa) JOTKA TOSIN JÄIVÄT TÄYSIN KÄYTTÄMÄTTÄ
• Pahvia Sinellistä, koska mistään muualta sitä ei tunnu löytyvän. Varsinkin kun haluaa jotain hieman juhlavampaa.
• Saimme ystävälstä lainaan sydänkuvioleikkurin, joka osoittautui parhaaksi asiaksi näissä askarteluissa. Sillä saimmetuosta vain tehtyä kaiken sen mitä halusimme ja paljon paljon extraa. Laitan häiden jälkeen tänne kuvia koristeita, kutsuista yms. Ennen häitä en kuitenkaan halua paljastaa mitään selvää vihiä miltä mikäkin näyttää. Etteivät vain sukulaiset saa mitään etukäteistieto. Itse ainakin nautin yllätyksistä. Toivon, että häämme niitä tarjoaa myös vieraillemme. Meille ainakin. Sen verran salaperäisiä ovat kaasot ja bestmanimme olleet.
• Ostimme myös koristeellisempaa tulostuspaperia menu-ohjelma-kolmioita varten. Ei tarvinnut ihan pelkälle valkoiselle paperille tulostaa. Haasteena läpihohtavassa paperissa vain toki on tuo kiinnittäminen.
• Kolmioiden taittelu, se ei ole mukavaa. Miksi siihen ei myydä valmiiksi 2-puoleisen kortin lailla esitaitettuja pahveja? Ja millä ilveellä saamme ne pysymään kolmioina, kun tuntui, että testikappaleessa edes teippi ja liima yhdessä eivät riittäneet.
• Tulostin. Sen ostimme myös askartelua varten. Mutta onneksi sitä pääsemme hyödyntämään myös häissä ja arkielämässä. On muuten aivan todella loistava Canonin tulostit. Muistaakseni Tekniikan Maailman viime vuoden jonkun numeron testivertailun voittaja. Suosittelemme.
• Pieniä pyykkipoikia jotka saivat meidän toimesta kivan hopeisen pinnan, kun maalasimme ne.
• Keppejä, vaneria ja maalia. Mutta niitä emme itse tehneet, meille tehtiin ne valmiiksi. Kävimme vain maalamassa valmiit sydämet. Ei olisi itse sahailusta kyllä tullut mitään. Joskus kun hääohjelmiakin katsoo, niin pahalta oikein tuntuu monien puolesta. Meidän sydämet saatiin näppärsti hoidettua jollain masiinalla, joka siisti ja nopeasti ne leikkasi.

 

 

Hyvää työpäivää kaikille!

 
 
 
 

 

Mitä on jo tehty, mitä on tekemättä..

Lista alkaa lyhentyä:

 

Hääpaikka

·         varattu hyvissä ajoin vuonna 2011 jouluna

Vihkipaikka

·         emme kuulu kirkkoon, joten kirkkoa ei tarvinnut varata

·         vihkiminen suoritetaan juhlapaikan pihapiirissä aitan päädyssä

Vihkijä

·         koska pappia ei tarvita, on siviilivihkiminen meille se vaihtoehto. Suunnittelimme keväällä 2012, että maistraatista kysymme. Onneksi sukulaiset olivat viisaampia ja neuvoivat kysymään perhetuttavaltamme, joka on tuomari. Saimme siis vihkijäksi varmistettua syksyllä 2012 tuttavamme, joka tuntee allekirjoittaneen lapsuudesta lähtien. Ihanaa, henkilökohtaista.

Majoitukset

·         Majoitukset tarvitaan sillä häämme ovat kaksipäiväiset juhlat. Tai ei häämme, mutta viikonloppuna juhlitaan tyttäremme 1-vuotista taivalta. Majoitukset löytyvät kaikki myöskin juhlapaikalta. Oli harvassa paikat, jossa keskisuomen alueella pystyy talvisaikaan majoittamaan yli 40 henkeä.

Teema

·         teemana on itse talvi. Mutta ajatuksia jotka ovat kantaneet läpi suunnittelun, ovat olleet; tuli, pimeys, violetti, hopea ja valkoinen.

 

Hääpuku

·         ostettu elokuussa morsiusgalleriasta. Löysin puvun jo toukokuussa, mutta siellä se odotti minua vielä henkarissa elokuussakin. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja varmuutta toisella sovituksella. Välissä ihailin monia muitakin pukuja, mutta kyllä tämän oli minulle tarkoitettu tulevaksi. Pukua ei tarvinnut muokata laisinkaan. Pituus ja koko muutenkin olivat kuin suunniteltu minulle.

Sulhasenpuku

·         pohdimme monia vaihtoehtoja, mutta päädyimme mustaan pukuun. Juhlavuutta asuun luo liivi ja kaulaan laitetta dumbo (vai mikä lie se nyt onkaan nimeltään). Puntteja pitäisi vielä saada viimeisen viikon aikana lyhennettyä.

Morsiusneidon vaatteet

·         Morsiusneidolle ollaan löydetty ihana väriin sopiva violetti juhlamekko, jota koristamassa on upea ”turkisbolero”. Tähän kokonaisuuteen mukaan valkoiset sukkahousut ja toppahaalari!

Kaasojen puvut

·         Kaasot yhdessä päättivät pukeutua saman väriseen noudattaen violettia teemaväriä. Olen oikein iloinen ja kiitollinen tästä. Jokainen heistä hommasi itse pukunsa ja maksoi myös ne itse. Yhdelle teetettiin pitkä iltapuku, yksi osti pitkän pukunsa Saksasta ja kolmas tilasi internetistä. Jokainen löysi pitkän puvun ja itselleen mieluisan. Tämä hyvä.

Bestmanien vaatteet

·         Bestmanit pukeutuvat tummaan pukuun, jokainen omaansa, jonka ovat omistaneet jo ennestään tai ostaneet juhlia varten. Kravatit bestmaneille ostimme, jotta jokaisella on samanlainen. Violettiä tietenkin (ja mätsää muuten täysin morsiamen käsilaukkuun)

Appien ja anoppien pukeutuminen

·         He vieraiden lisäksi ovatkin tästä kaikkein eniten stressanneet. Jokainen on kuulemma jotain löytänyt. Toinen anopeista ainakin löysi kauniin mustan mekon ja pitkän jakun.

Morsiammen asusteet ja kengät

·         ensimmäinen hankinta häihin oli juhlapaikan varaamisen jälkeen morsiamen käsilaukku ja panta. Panta toivottavasti on vielä tallessa, mutta käsilaukku on ollut joka päivä esillä, kun siihen on verrattu erinäisiä hankintoja. Väri on niin kauniin violetti, syvä ja juhlava.

·         Kengät löytyivät Haloselta, sopivan matalalla korolla varustettuna. Satiinia tietenkin.

·         Toiset kengät ulkona tapahtuvaa vihkimistä varten löysin viime viikolla vahingossa Helsingistä, nekin väriltään oikeat. Kovasti yritin etsiä valkoisia talvisaappaita, mutta toisin kävi.

·         Viitta tuli ompelijalta pari viikkoa sitten, sen päälle pukemista odotan kuin kuuta nousevaa!

·         Korut ovat vielä hieman epäselviä. Käsikoru on, sillä sain haluamani Kalevalan Vanamo korun valmistumislahjaksi. Korvakorut ovat kihlauksen vuosipäivälahja ja kaulakoru joko anopilta lainattava tai oma joulujuhliin ostettu. Näihin en siis ole rahallisesti panostanut vain häitä varten.

·         Sukkanauha on kesällä 2011 häistä sulhon nappaama ystävänsä vanha. Tällä siis saadaan ainakin sininen ja vanha vedettyä yli listasta?

·         Hääpuvun alle piiloon jäävä asukerta on vielä ostamatta!!!

·         Sukkahousut ja vara-sellaiset on jo kotona.

 

Bussikuljetus

·         juhlaa varten varasimme bussikuljetuksen jotta Tampereelta tulevien vieraiden ei kaikkien tarvitse tulla omilla autoilla. Bussi on 16 hengen pikkubussi, jossa toivottavasti on tunnelmaa molempiin suuntiin matkatessa.

Kyydit

·         olemme suositelleet ystäviämme ottamaan kimppakyytejä, jotta kaikkien ei tarvitse ajaa keskelle metsää pimeillä metsäteillä. Etenkin kun kaikki asuvat melko lähekkäin

Bändi

·         Bändin tosiaankin saimme häälahjana sulhasen enolta. Kuuntelimme hieman heitä netin kautta ja en voi kyllä muuta sanoa kuin JES! Kaunis ääni naissolistilla ja useamman miehen pumppu taustalla soittamassa, kelpaa. Mukana on myös saksofoni!

Musiikkilistat

·         niitä rakennamme viikonloppuna. Bändin soittolistat ovat selvät kyllä, mutta taustalle soiva musiikki täytyy vielä kasa soittolistaksi, jota voi sitten soittaa juhlapaikan kaiuttimista.

 

Jahas, lisää listaa myöhemmin. Nyt loppui ruokatunti.

Tänä viikonloppuna askarrellaan.

Se olisi hääviikonloppu viikon päästä edessä. Vielä on paljon hommaa vaikka siltä ei mukamas vaikuta. Suuret linjat ovat olleet jo pitkään selvillä. Olen tuudittautunut tyytyväisenä siihen uskoon, että ei tässä kiire tule. Toivottavasti ei tulekaan. Mutta kaikki riippuu tämän viikonlopun ahkeruudesta. Häitä varten kaikki askartelu on siis tekemättä.

 

Viikonlopuksi meille tulevat kaasot ja bestmanit kyläilemään. Vietämme yhdessä viikonlopun hakien fiilistä häitä varten, valmistellen viimeisiä silauksia ja harjoitellen valssia. Kyllä, päätimme yhdessä hieman reenailla. Ja jos joku kaaso tai bestman lukee tätä tekstiä, niin myönnettäkööt. Eihän heillä siinä ollut sanan valtaa, kun morsian näin päätti.

 

Mutta siihen askarteluun. Tänä viikonloppuna pitäisi tehdä:

 

·         Pöytäkartta istumajärjestyksineen (paikat on onneksi jo päätetty)

·         Majoitustilojen huoneiden oviin nimilaput, kuka nukkuu missäkin

·         Paikkalaput

·         Majoitustiloihin viikonlopun ohjelmat

·         Vessojen oviin laput, jotta tiedetään missä vessassa ei kannata käydä pitkä iltapuku päällä

·         Menu + Ohjelmakolmiot pöytiin

·         Kaasojen ja Bestmanien papereita varten juhlavahkot kansiot

 

 

kuva (ei siis samanlaisia meillä, mutta ajtuksena kolmio)

 

Olisikohan siinä nyt listattuna jotain mitä näperellään. Tämän lisäksi viimeistelemme viikolla tekemämme tienvarsikyltit, kasaamme yhteistyössä kerätyt soittolistat taustamusiikiksi ja illan/yön tanssimusiikiksi. Vaikka on bändi, niin yllättävän pitkä soittolista täytyy siltikin luoda.

 

Tämän lisäksi käymme kaikki vaiheet viikonlopusta läpi ja nimitämme vastuuhenkilöt tehtäviin, jotta jokainen tietää mitä tekee. Juomat eivät saa loppua, eivätkä kynttilät sammua.

 

Sitten tietysti se valssaus! Sitä ei sovi unohtaa. Onneksi muutimme hieman isompaan asuntoon, niin on edes mahdollisuus ajatella tanssimista. Kenties saamme oman tanssistudion siis pystyyn, jossa jaamme viimeisimmät neuvot siitä, miten valssataan ilman hameen helmojen tallaamista ja miesten pökkelöjalkoja!

Ei ihan tälläistä meille, mutta fiilistelyä kuvien kautta

kuvat

Viikon päästä tanssitaan häitä <3

Ei ne häät, mutta se avioliitto

Vieraiden ruokkiminen

Häissä pöytien pitää notkua ja vieraille pitää tarjota aina parempaa kuin muilla. Ehkä suurin haaste täydellisen hääpuvun löytymisen jälkeen on löytää kelpo pitopalvelu. Pitopalvelu joka järisyttää vieraiden makuhermoja, ja on vieläpä kohtuuhintainen. Toki monelle se on ihan se ja sama mitä pitopalvelu maksaa. Minulle ei.

Monella juhlapaikalla on edellytyksenä heidän kautta tilattavat ruuat. Näin myös meillä. Juhlapaikkamme siis on Surkeejärven Matkailutila. LINKKI. Paikka on mielestäni oiva meille. Siellä on kaikki mitä tarvitsemme ja saamme majoitettua sinne kaikki halukkaat. Eikä tule edes ahdasta. No mutta siis ruokiin. Ruokaa pitää olla paljon ja monenlaista, sitä olemme tilanneet. Aluksi hieman epäilin, kun minulla ei ollut mahdollisuutta valita pitopalvelua itse, vaan ottaa se mitä tarjottiin… käskettiin. Vaihtoehtona oli siis ottaa juhlapaikka ja ruoka tai mennä muualle juhlimaan. Mutta onneksi nielin ylpeyteni ja olin hiljaa. Aivan uskomaton jousto, valinnanvara ja toiminta.

Meillä häihin tulee siis oma rakentamamme ruokalista, saimme ensitöiksi avuksi kaikki viime kesänä heillä häänsä juhlineiden menut, joista saimme lähteä rakentamaan omaamme. Ja jos niistä ei löytynyt kaikkea mitä halusimme, saimme miettiä itse. Lähes kaikki oli mahdollista. Toisaalta menumme on melko simppeli, pyrkimyksenä tarjota jokaiselle jotakin. Mutta mikä parasta tässä ruokalistan luonnissa oli se, että jos ruoka tai leivonnainen ei ole juhlapaikan pitäjälle tuttu, hän pyysi saada reseptin, jotta voi harjoitella sen tekemistä etukäteen. Kuten meidän kakkumme. Kukaan ei vielä tiedä mitä siitä tulee, sillä ainut mitä olemme siitä nähneet, on netissä oleva resepti. Maistetaan sitten häissä koko kööri yhtä aikaa.

Ja sitten se mitä menussa pitää olla? Kalaa pitää aina olla, kaikki tykkäävät kalasta. Salaatteja tulee monia erilaisia ja tyylisiä. Sitten mietitään miten supisuomalainen salaatti sopii kreikkalaisen ja italialaisen salaatin kaveriksi. Onko tämä sitten sitä kansainvälisyyttä. Ruuassa meillä ei kuitenkaan ole mitään teemaa. Tiedän paljonkin morsiamia (en yritä edes huijata ketään ja väittää, että sulholla on paljon sanan valtaa näissä asioissa), jotka haluavat itämaisen menun tai espanjalaisen kattauksen. Meillä se on sopiva sekamelska kaikkea hyvää.

Saimme valita neljä erilaista salaattia. Ajattelimme kokeilla kepillä jäätä ja se kannatti. Saamme jopa viimeisenä ehdotuksena ajatellun savuporosalaatin listalle. Emäntä jopa innostui suunnittelemaan sitä itse, kun emme olleet varmoja mitä sellaisen tulisi sisältää. Saimme siis päättää salaattilajikkeita myöten kaiken mitä halusimme ruokien sisältävän. Meidän mielestä se ainakin kuulosti melko hienolta.

Häissämme siis tulee olemaan perus häämenun lisäksi yöpala. Nämä siis kaikille vieraille. Me jotka menenmme 10+2 henkeä sinne jo perjantaina 1.2.13. syömme iltaruuan juhlapaikalla, aamuapalan ja lauantain välipalan. Tämän lisäksi kaikki jotka jäävät yöksi la-su saavat toki aamupalan, mutta tämän lisäksi siis sunnuntaina tyttäremme 1v syntymäpäivä kakku-kahvit. Huh huh, ehditäänköhän me muuta tekemään kuin syömään. No sama sen väliä, syöminen on onneksi elämän parhaita iloja.

Ajatukseni on jo katkennut niin tuhanteen kertaan tämän kirjoituksen aikana, että lopetan tämän nyt suosiolla. Ehkä ehdin viikonloppuna rauhassa kirjoitella kun lähdemme jumppatyttöjen kanssa viikonlopun treenileirille. Kotiin pääsen siis sunnuntaina kuuden maissa. Kääk.

Ennen huomisaamua ja leirille lähtöä on vielä Kukkaputiikissa käynti, lumikuningattaren viitan (kuten ompelijani viittaa kutsui) sovitus. Lapsen tarhasta hakemisen jälkeen saa siis jälleen painella ympäri Tampere-Nokia-Ylöjärvi-akselia. Kenties painumme mummulaan yöksi, kun tuo isäntä vaihtoi sujuvasti lennosta Sveitsin Viroon ja palaa sieltä vasta sitten kun minä olen jo leirillä.

Yritän vielä oikeasti päästä paneutumaan tähän aiheeseen, sillä ehdin vain vähän raapaisemaan pintaa.

Sormus

Ompa upeita.

Jotenkin sitä kihlasormusta valitessa ei osannut ajatella sitä hetkeä pidemmälle. Vaikka olisi pitänyt. Valitsin kihlasormuksekseni masstuotteiden joukosta, jos näin nyt voi asian ilmaista. Rakastan toki sormustani ja minusta se on kaunis, minun näköinen ja upea. Mutta se osoittautuikin haastavaksi kaveriksi vihkisormusta valitessa.



Kiersimme monta liikettä Jyväskylässä ja Tampereella, jotta löytäisimme mieluisan. Niitä löytyi paljon, mutta sellaista joka olisi istunut sormukseni kanssa ei löytynyt. Kihlasormuksessani menee "kaksi" sormusta ristiin, jättäen keskelle sormuksen etuosaa ja timanttirivistöä kapeamman kohdan. Yllätten siihen jos haluaa istuvan sormuksen, se tulee teettää. Tai ostaa samanlainen kaveriksi.




Päädyimme siis teettämään sormuksen, sillä kuulimme Tampereella Hämeenkadulla sijaitsevassa Wahlbergin liikkeessä myyjältä, että kyllä valkokultaisen timanttisormuksen pystyy teettämään 500 eurolla. Palasimme liikkeeseen ihan ok palvelukokemuksen saattelemana uudestaan ja tapasimme siellä tämän (ilmeisesti) liikkeen omistajan. Mies oli kamala. Limainen, ällöttävä ja ne rintakarvat. HYI. Ne vain pulppusivat sieltä paidan kauluksesta, josta muutama nappi oli jäänyt laittamatta kiinni, jotta herran hieman nuhruinen kultavitja näkyy. No mutta, mepä kuitenkin ajattelimme, että kyllä tämä tästä alkujärkytyksen jälkeen. Mutta pahemmaksi meni. Hän ei puhunut muusta kun alveista ja työtuntien velottamista maksuista, kun kysyimme sormuksen hintaa; "yhtä lailla meidän kultaseppä tarvitsee omansa, kuin poliisi tai postinjakaja". MITÄ IMETTÄ?? Luuliko hän todellakin, että me emme kuluttajina tiedä miten tämä yhteiskunta pyörii veroineen yms. Kerroimme myös, että saimme toiselta liikkeeltä paljon paremman tarjouksen, niin ainut mitä hän siihen viitsi todeta oli se, että varmasti kilpailijalla siis on huonolaatuiset timantit. Ok. Kaiken kukkuraksi hän lopuksi haukkui kihlasormukseni ylihinnoitelluksi mitättömine timantteineen. WAU. Enään ei tarvinnut miettiä muuta kuin keino miten päästä pian pois.



Kävelimme tien toiselle puolelle Kultasepät Andreassenille, josta saimme loistavaa palvelua ja toivottavasti kauniin sormuksen. Tänään on siis se päivä, kun töiden jälkeen syöksyn hakemaan neidin tarhasta ja posotamme kamalaa kyytiä sovittamaan vahamallia tulevasta vihkisormuksestani. Kenties joudun jopa itse maksamaan ennakkomaksun sormuksestani tänään, kun isäntä sujuvasti livisti maailmalle työreissulle.


kuvat

Viimeisin sormus muuten malliltaan myös hankala. Jos kaveriksi laittaa sormuksen jossa tasainen reuna, jää aina typerä ilmakolo. Okei, ensin ajattelin sen hyväksyä, mutta nyttemmin ajatellen, se olisi tullut minua aina siinä hämäämään.


Mutta jälleen siis työn pariin. Ja pian sormuksen hakuun.

Kaikella rakkaudella

kuva

Tuntuukohan muistakin äideistä ja parisuhteessa olevista naisista usein tältä?

Tänään olen kyllä harvinaisen onnellinen ja kiitollinen mieheni avusta. Hänen oli tarkoitus olla työmatkalla Euroopassa, mutta matka peruuntui ja hän onkin kotona. Ja kuinka hyvin se minulle käykään. Tällä viikolla olisi ollut muuten hieman liikaa puuhaa. Lapsi, työ plus reenit, reenileiri, hääpuvun sovitus, sormuksen sovitus, vieraskirjan etsintä, valmentajapalaveri, floristin kanssa morsiuskimpun suunnittelu yms.. Mitä näitä nyt yleensä onkaan.

Itselläni tuntuu välillä aika loppuvan ja siksi olenkin oikein kiitollinen niistä päivistä, kun mieheni näyttää kyntensä ja oikeasti pesee pyykkiä, viikkaa niitä kaappiin ja pyöräyttää vielä kaiken kukkuraksi koneellisen tiskiäkin puhtaaksi. Joskus kun miehet tuntuvat vain tuhlaavan vessapaperia ja harrastavan valtavien tiskivuorten valloittamista yhä uusilla ja taas uusilla kipoilla.

Onneksi olen töissä ja saan melko tasavertaisesti palkkaa mieheni kanssa. Lapsemme on onnellisesti päivähoidossa sosialisoitumassa ja oppimassa valtavasti uutta. Ja kyllä, neiti on vasta 11 kuinen. Voi kuinka paljon hän onkaan oppinut kuukaudessa. Kotona ollessani kyllä tuntui siltä, että seinät kaatuu päälle ja hommaa on liikaa. Jotenkin tuntui, että olettamuksena on kotona valmiina odottava ruoka klo 17, tyhjä pyykkikori ja pölyttömät pinnat. Niin ja toki niin, että miehen ei tarvitse tikkua ristiin laittaan, kävihän hän sentään töissä. Ei asia näin kuitenkaan ollut, mutta ainakin niinä päivinä kun tosi paljon ärsytti, kodista huolehtiminen tuntui vain ja ainoastaan minun työltä.

Nyt ahkeroimaan työn pariin ja aikaa vievät blogisivut kiinni. Tästä mammasta tehdään vielä uranainen.

Miksi lapsi ei vaan nuku koko yötä putkeen

Jälleen oli yksi niitä öitä. Kun neiti vain ei suostunut nukkumaan. Ilta oli taistelua, kuten myös syvimmän unen aika. Mutta sitten aamulla nukkua pussutetaan niin tyytyväisesti. Mistä se johtuu, miksi sen pitää mennä niin. On kovin raskasta herätä huonosti nukutun yön jälkeen täyteen työviikkoon.

Okei okei, turhaanhan minä tästä russutan, sillä hienosti on kuitenkin menty ja pärjätty. Mutta kun lapsi lähentelee jo vuoden ikää, niin miksi se ei voisi jo nukkua kunnolla. Jotenkin tuntuu liian raskaalta yrittää huudattaa toista öisin "unikoulun" verukkeella. Ja vaikka kuinka olemme kokeilleet antaa vettä maidon sijaan, jotta ei joisi vaan maun vuoksi, niin ei.

Joten, näillä mennään. Hyvä niin. Pirteänä uuteen aamuun.


kuva

Talvihäiden kukat

Yksi pahimmista päänvaivoistani häiden osalta on kukat. En ollut muodostanut niistä ongelmaa, ennen kuin tajusin, että niitä on pakko olla. Kaikkialla lukee, että morsiuskimppu on morsiammen tärkein asuste, ja että kukat ne ovat jotka tunnelman luovat. Vai niin, no kai meillekkin sitten jotain speciaalia.
Koska teemavärinämme on lila, purppura ja melkeimpä kaikki violetin sävyt (paitsi ne kylmän sinertävät) tulee kimppunikin olla jotain sitä luokkaa. Kukat tilaamme Nokialta, niin muutimme siis tänne Pirkanmaalle pakoon Jyväskylän huonoja työllisyystilanteita ja lähemmäs sukuani. Onneksi, sillä löysimme unelmiemme kodin ja työelämään täällä pääsimme molemmat jo ennen joulua. No mutta niihin kukkiin. Kukat tilaamme siis Nokialta KukkaPutiikki nimisestä kukkakaupasta, joka on aivan nokian keskustassa. Lueskelin netistä häät.infon keskustelupalstoja ja päädyin hakemaan kukat läheltä. Ja pakko myöntää, tulee mitä tulee, niin myyjä vaikutti mukavalta, osaavalta ja minulle tulikin kaikin puolin hyvä tunne putiikissa käynnin jälkeen.

Hommaamme siis häihin morsiuskimpun, heittokimpu, sulhon vieheen ja yhden kukkaistuksen pöytään johon ruuat tulevat tarjolle. Uskon tämän riittävän, sillä kyseessä on kuitenkin helmikuun alku ja TALVIHÄÄT. Luotamme talven taikaan, kynttilöiden lämpöön ja pöytiin tuleviin teeman mukaisiin koristuksiin. Niin monelta kun olen muutenkin kuullut, ettei kukaan koskaan edes muista missä tai millaisia kukkia on ollut koristeina.

Itse vihkitilaan ei tule kukkia, ja jos pakkaset paukkuu kolmissakymmenissä, ei tule myöskään morsiuskimppua. Mutta hääkuvat otetaan ulkona, niin sinne olisi hienoa saada kimppu mukaan, edes osiin kuvista.

Heittokimppu ostetaan sen takia, kun äitini haluaa kuivattaa ja säästää kimppuni. Toki ymmärrän, koska olen ainut tyttö joka perheessämme on. Ainutlaatuinen muisto ja kokemus. Itse en niin kimpun kuivattamisesta perusta. Se jää kuitenkin vaan jonnekkin lojumaan ja menee rikki. Näin kävi valitettavasti tyttäremme syntymäkimpuille.

Sulhanen on ainut joka saa vieheen, sillä bestmaneille olemme hommanneet samanväriset kravatit, ne saavat riittää tuomaan yhtenäisyyttä. Kyllä varmasti kaikki sitten tajuavat, että he ovat juurikin parhaitamiehiä. Myöskään siis kaasoille ei tule omia kimppuja. Heidät tunnistaa violeteista juhlamekoistaan ja kauniista kampauksistaan.

Kukat maksavat paljon enemmän talviaikaan ja vievät melkoisen siivun bundjetista. Valitettavasti sitäkin kun on mietittävä näin vastavalmistuneena, äitiyslomalta työelämään palanneena. Säästöt eivät ole hirmuiset.

Myös pöytien kukkia mietimme, mutta laitamme kukkien sijaan kynttilöitä ja kuivatettuja valkoisia oksia koristeeksi. Uskon niiden riittävän. Pitähään pöytään mahtua myös kattaus viinilaseineen, karahveineen ja vesikannuineen.

Kukka-asetelma tehdään kuitenkin pöytään, johon ruuat laitetaan tarjolle. Puolestaan juomapöytä jää ilman. Niihin lisäämme mukaan hurrikaaneihin laitettavat kivet ja kynntilät. Ne näyttävän mielestämme oikein juhlavilta ja kauniilta.

Laitankin tähän muutaman kimpun kuvan joita floristillemme myös näytämme. Hänen puheilleen palaan jälleen ensi viikolla.

 







kuvat

Yli puolivuotta ja monta kiloa myöhemmin

Jälleen löytyi aikaa kirjoittaa.
Puoli vuotta mennyt viime kirjoituksesta ja paljon on ehtinyt tapahtumaan. Ehkä tämä on syynä siihen miksi en ole ehtinyt koneen ääreen istumaan. Mistäköhän aloittaisin, on niin paljon kerrottavaa.

Häät
Morsiammella alkaa stressi painaa päälle. Tai niin muut väittävät, itsehän en ole samaa mieltä. Niin harvoin kun ikinä stressaan mistään! Mutta toisaalta, häät ovat melkein kasassa. Ja melkein jo tanssittukin. Sitten viime postauksen olemme saaneet sovittua bändin kanssa soittolistoista. Tosin emme me tiedä erityisemmin muuta mitä soittava, kuin häävalssimme. Akselin ja Elinan häävalssi on kaunis perinteinen valssi, josta selviämme hienosti hieman nopeutetulla versiolla. Olemme myös suuntaamassa parille tanssi tunnille. Kuulin työkaverilta (kyllä juu, aloitin tässä puolenvuoden sisällä työtkin, mutta niistä tuonnempana) Tampereella toimivasta (muutimme siis tässä välissä jo Tampereellekin) tanssikoulu Tanssiksesta, jossa alkaa joka maanantai perinteisten lavatanssien alkeiskurssi. Joka tunnilla käydään valssin perusaskeleet ja oikea käännös, kävelyhumppaa ja foxia. Eli juuri se kaikki mitä häissä tarvitsemme. Tanssatunti maksaa 25e per pari, eli ei mielestäni edes paha. Sen avulla saamme hieman rohkeutta ja varmuutta yhteiseen tanssiimme. Molemmathan toki olemme aikamoisia parkettien partaveitsiä, jos meiltä siis kysytte.
Mutta bänsi siis soittaa kolme x 45min setit, reipasta kotimaista tanssimusiikkia, iskelmää ja poppia. Oikein hyvä ja oiva paketti siis. Orkesterimme on Orkesteri Oiwa, jota olemme kuulleet kehuttavan melkoisesti. Olemme siis onnekaita moisesta häälahjasta. Bändi on jopa käynyt ennen soittamassa juhlapaikallamme, joten he tuntevat ja tietävät tilat ja puitteet soittamiselle. Myös backstage on hoidettu pumpun käyttöön.

Bussi kuljetukset ovat varattuina, kun jouluun mennessä saimme viimeiset ilmoittautumiset kasaan. Tuntuu helpottavalta. Enään täytyy sopia mistä bussi kulkee ja kuka hyppää kyytiin mistäkin. Todennäköisesti parasta on tehdä pari "pysäkkiä" joille bussi vain pysähtyy ja matkaajat saavat hypätä sieltä kyytiin. Menee muuten turhaksi säätämiseksi.

Hääpukuun toivon vielä mahtuvani. Mutta onneksi tässä on muutama viikko tehokasta aikaa hoikistumiseen. Niinhän se parhaiten menee, pari päivää nälässä niin mekko mahtuu päälle. Olisi todella typerää harrastaa säännöllistä liikuntaa (jonka tosin ehdin jo aloittamaan ja lopettamaan kuluneen puolenvuoden aikana) häihin asti, että olisi hyvässä kunnossa ja tyytyväinen itseensä.
Onneksi on asusteet, itselläni siis ainakin vihkimisessä ja ulkokuvissa viitta. Peitttääpähän pahimmat makkaramuhkurat!







kuva

Oma viittani tosin tulee olemaan täyspitkä malli. Sitä menemme huomenna ompelijan kanssa suunnittelemaan, mittailemaan ja mallaamaan pukuni kanssa sopivaksi. Kankaat on jo ostettuna. Aah, mikä lumikuningatar tulenkaan olemaan. Hih.

Muuten minulla alkaa olemaan jo kaikki asusteet kasassa. Kengät löysin helposti ja vahingossa ja uskokaa tai älkää, mutta mätsäävät aivan täysin aiemmin jo tilaamaani laukkuun. Sävyt ovat kuin samasta kangaspakasta, erona tosin pieni kiilto. Hiuskoristeet on ja kampaajakin on varattu.

Olin ajatellut alussa ilmeisesti, että kyllähän minä nyt itselleni osaan hiukset laittaa nutturalle. Mutta nyt on kuitenkin kampaaja varattuna. Ja samainen kampaaja hoitaa myös meikkauksen. Ihanaa. Varasin kerta heitolla saman kampaajan kaasoilleni sekä äideillemme. Kyllä morsian tarjoaa! Mutta saadaampahan yksi stressitekijä hääpäivältä vähemmäksi, kun kenenkään ei tarvitse murehtia omista hiuksistaan. Muut tosin eivät pääse meikattavaksi. Toivottavasti heillä siis ripsiväri on vedenkestävää. Ei siksi että itkisivät stressista, vaan jos vihkitilaisuus saisi liikutuksen kyyneleet valumaan. Toivotaan niin, sillä silloin uskon kokonaisuuden olevan tarpeeksi vaikuttava.

Kävimme siis eilen vihkipaikalla. Oli ihana nähdä kaikki se lumi, mikä juhlapaikan maita päällysti. Uskon, että juhlat tulevat onnistumaan. Meillä on juhliin luvassa pieni yllätysvieraille, mutta siitä sitten jälkeen päin. Kaikki muu tuntuu olevan kunnossa, mutta kuumeisesti olen miettinyt sitä, että mitä ihmettä siellä voidaan heitellä. Onko riisiä kiva heitellä talvella? Sädetikut piti ostaa, mutta unohdimme sen joulukiireessä. Nyt niitä ei enään tunnu löytyvän mistään. Tyhmästä päästä nyt sitten kärsii koko juhlat, mutta säästyypähän morsiammen mekko ilman palojälkiä!

Olen huomannut minusta kuoriutuvan aikamoinen visionääri, sillä olemme saaneet jo yllätten uusia koristeitakin juhlapaikalle. Tarkoituksena oli että mitään ei tulee ihmeemmin, mutta nyt sitten on muutama isompi yksityiskohta hommattuna.

Pöytäliinan metsästyksestä kerron myöhemmin. Toivonkin nyt siis, että ehdin kirjoittelemaan tässä tulevalla viikolal hieman lisää tarinoita blogiini, sillä kovasti lupasin sitä päivitellä. Pysyvät sitten ystävät ja muutkin hieman kartalla siitä, mitä tapahtuu. Ensi viikolla jos ehtisin kirjoittaa vauvastamme.. Tosin mikä vauvva sekin nyt muka enään on, kun kohta tulee vuosi täyteen. Ei uskoisi kuinka vauhdilla on edetty. Mutta nyt loppiaisen viettoon ja (onneksi auki olevalle) kaupalle!