Hääkampauksia

 






Kuvat: http://www.studioak.fi/kuvagalleriat

  
Kuva: http://www.kampaamoverkko.fi/kuva.php?id=997&q=H%E4%E4kampaukset&q2=Parturi-Kampaamo%20Tazzi
Jos vain osaisin kääntää kuvan..




kuva: kuva 


kuva: kuva


kuva: kuva


Kuva: kuva


Ja minä muka suunnittelin tekeväni itse itselleni vain perus pallonutturan.

5kk ja kitinää

Miettiäppä omaa elämää, kun haluaisi niin kovasti tutustua kaikkeen uuteen, nähdä ja kokea niin paljon, niin pian. MUtta sitten et pystykkään liikkumaan. Pää painaa ja mitä tahansa yrittää, niin aina päätyy mahalleen. Söpöltähän se näyttää luontodokumenteissa, kun seurataan pieniä nellakarhuja tai kirahvin poikasia. Mutta kyllä se pistäisi isompaakin ihmistä ketuttamaan, jos ei eteenpäin pääse.

Kotoa siis löytyy tällä hetkellä 5kk ja viikko ikää omaava tytöntyllerö, jolla on tämä vaihe elämässään. Hän on oppinut jo kääntymään mahalleen, mutta ei vielä siitä takaisin selälleen. Mitäpä äiti tekee päivät pitkät; kääntelee vauvaa. Korostaisin: kovaa kiljumaan oppinutta vauvaa. Sanoisinko, että tähän mennessä ensimmäinen kerta kun välillä päivisin oikeasti jopa ärsyttää. Tutkailtiin ikeniä ja todettiin, että tämän liikkumattomuustuskailun lisäksi neidillä todellakin on aihetta ikenien kutinaan, sillä sieltä kuultaa läpi jo kaikki ylärivistön hampaat. Voi sitä itkua kun ne sieltä lähtee puhkeileen. Ja voi äidin nännejä. Neiti siis on edelleen täysimetyksellä.

Kyllä tässä alkaa jo pikkuhiljaa miettiä sitä, kuinka korvaamatonta on päiväkotien merkitys lapsen virikkeellisyydessä. Itse kun tuntuu, että ideat alkavat nyt jo loppumaan. Toki se on helpompaa sitten kun lapsi istuu, tai konttaa, tai kävelee. Tarvitsee vain juosta perässä ja vahtia, hiki hatussa (ja tietysti miettiä sitä, kuinka helppoa nyt on, jälkiviisaana). Nyt kun tarvii vielä yrittää arvuutella mitä neiti yrittää tavoitella, mitä hän mahtaisi haluta tehdä ja mikä ihme on ongelmana kun kitinää jatkuu toista tuntia putkeen. Päiväkodissa on ammattilaisia. Sieltä lapsi saa joka päivä suunniteltua ohjelmaa ja kaiken kukkuraksi oman ikäistensä seurassa. Neitimme tulee menemään siis vuoden iässä tarhaan, mikäli oma työtilanteeni näyttää laisinkaan valoisalta. Tarkoituksena Päästä vuodenvaihteessa mukaan työelämään ahertamaan. Tekemään hieman rahaa sukanvarteen, jotta kelan äitiysrahat olisivat edes hieman paremmat.

Luotan kovasti siihen, että pian neiti osaa pyöriä jo ympäri mahan ja selän kautta. Tai edes akselinsa ympäri navalla ollessaan. Sekin helpottaisi kovasti sitä, kun tuttia heitetään koko ajan vain kauemmas. Josko syys-lokakuulla oltaisiin taas jo hieman edistyneempiä, niin on hyvä sitten saksan bomballe esitellä uusia taitoja.

Tiedossa on ehkä LOMA LOMA LOMA!!!

Korttien askartelu

Kuka hullu niitä kortteja oikein itse askartelee! Ja miten niistäkin voi muodostua näin iso juttu. Senhän piti olla simppeliä. Violetti kortti mihin tulee jotain kivaa. OK, kuulostaa helpolta, mutta toisin kävi. Kolmessa askarteluliikkeessä käytyäni jouduin toteamaan, että lämmintä violettia korttipohjaa ei vain ole saatavilla. Onneksi kaasoni on sen verran näppärä, että keksi kolmannessa liikkeessä ratkaisun ongelmaamme ja ajatteli jotain sellaista mitä minä en osannut; korttipohjahan voi olla myös toisen värinen! Mikä helpotus.

Nyt on siis kaikki korttiainekset valmiina ja minä täälä odottelen, että kaasot tulevat tänne niitä askaretelemaan! On tarraa, leimaa, nauhaa ja koristetta. Vähän kaikkea ja sopivasti sekasin, niin kuin tekijänsäkin!

Mutta todellakin, jos olisin vain aiemmin tiennyt, että korttejakin voi ostaa valmiina... Uskon, että olisin varmasti tilannut ne. Tosin tuleehan niille hintaa huomattavasti enemmän ja budjettimme ei kuitenkaan ole mikään tähtitieteellinen. Pelkään meinaan kovasti sitä päivää kun ne kimalteet levitetään tuonne pöydälle ja isketään se lämmitin/puhallin päälle (meillä piheimmillä siis asian ajaa fööni), kuka kumma ne jäljet täältä siivoa. Sitten meidän pikkuneiti tulee ja työntää levinneitä kimalteita suuhunsa. Isänsä sitten miettiin muutaman viikon ajan vaipanvaihdon yhteydessä, että on se kumma kun kakkakin kimaltaa. Mutta toisaalta, ompahan omanlaiset kortit ja hieno tietää, että itsekkin osaa jotain tehdä. Eipä tässä näihin häihin kuitenkaan liikaa näpertelyä ole tulossa.

Alla olevasta osoitteesta löytyy mallivideo tuosta kohokuvioinnista, jota mekin aiomme ilmeisesti tulla käyttämään korteissa. Häämessuilla kertoivat sen olevan niin kovin helppoa, että kuka tahansa osaa askarrella tosiaankin korttinsa itse. Katsotaan.

http://www.sinelli.fi/sinelli/pages/Models

Ostimme korttiainekset kolmesta liikkeestä, mutta voin vannoa, että ikinä en enään aio asioida Jyväskylän Sinellissä. Siellä (ilmeisesti yrittäjänä) ollut kärttyisä akka oli kyllä kaukana asiakaspalveljista. Oli uskomatonta huomata, kun menimme sinne avoimin mielin ja apua tarviten, että sitä ei todellakaan saatu. Muissa liikkeissä henkilökunta tuli auttamaan heti ja erittäin avuliaasti (erityisesti Askartelupuoti Piassa), sillä askarteluliikkeissä kiertäessämme meillä ei vielä todellakaan ollut ajatusta kortin ulkonäöstä.Apua emme saaneet tuotteiden määräarvioinneissa, emmekä ideoiden suunnittelussa. Kysyimme, miten tuossa kohokuvioinnissa väriensekoittaminen toimii, niin vastauksena heidän askartelupöydän ääressä saimme ylimielisen katseen pöydän läpi ja tokaisun "ei tässä nyt ole aineksia niin ei voi kokeilla, mutta tuskin siitä hyvä tulee ". Katse siis vaelteli pöydällä, missä oli kaikkea, mitä askartelussa ikinä voi tarvita. Uskomattoman paska kokemus.

Saimme myös äitini kanssa hienon ajatuksen ja päätimme lähteä käymään heinäkuun aikana kesäretkellä Riihimäellä, Duni-Havin tehtaanmyymälässä. Josko sieltä saisi koristeliinat pöytiin ja ehkäpä kynttilöitä ja kahviserviettejä. Tätäkään emme olisi tulleet varmasti ajatelleeksi ilman Häät Sulhasen tapaan -ohjelmaa. Siinä kun kaikki käyttävät Dunin tuotteita. Kannatti siis tallentaa niitäkin ohjelmia kevään ajan!

Jaa niin, täytyykin varmaan käydä postissa tai jossain etsimässä sopivan kokoisia kirjekuoria. Ja postimerkkejäkin täytyy alkaa valitsemaan. Jälleen lisää puuhaa.

Vielä huomioitavaa:
- postimerkit
- kirjekuoret
- liimaa askarteluun
-juhlapaikan koristelu pitäisi suunnitella (pöydät nyt ainakin, mutta mitä muuta koristellaan?)
-paikkakortit (tosin ovat jo osittain työn alla)

Nopeasti pari kampausta

Ehdottomasti eniten minua on kampaus jossa kaikki hiukset ovat tiukasti kiinni. Tässä muutama ajatus. Pienenä kysymysmerkkinä itselläni on vielä hiukset. Lähinnä se, teenkö itse vai hommaanko kampaajan. Aikaa ainakin olisi "aamusta" hyvin.

 



kuvat: http://www.jjshouse.com/fi/A-linjainen-Prinsessa-Niskalenkkikiinnitys-Pitkae-Laahus-Tafti-Morsiuspuvut-Jossa-Rypytys--Helmikuvoinnit-002004550-g4550

Näin tässä kävi, että ahkerasti käytettävä päivä pakkaamiseen ja siivoukseen meni tässä..

Ihana


Upea


Loistava


Mieletön


Kaunis



Eipä tässä muuta tänään, että takas tuonne ahkeroimaan.

kuva: http://www.jjshouse.com/fi/ 

Päänvaivana nettimyynti

Olen ollut alusta asti varma, että haluan ostaa mekkoni liikkeestä, jossa ammattilaiset voivat minua auttaa valinnassa. No mutta mitäs kun nyt olen löytänyt internetistä tälläisen facebookissa mainostetun JJ´sHouse -liikkeen, jotka myy todella upeita pukuja alle kahdensadan euron. Ja siis alle 200 euroa postikuluineen. Alkaa pihiys nostaa jälleen päätään tässä naisessa. Mutta luotto netistä tilattuihin pukuihin ei ole kovin korkea. Tosin olen kerran iltapuvun tilannut, joka oli oikein hyvä. Tulli maksut tulivat yllätyksenä, mutta muuten mekko täytti odotukset. Uskaltaisiko vai ei. Osalla kun on ollut todella huonoja kokemuksia, toisilla taas ei. Arhg.

No onneks lähdemme Pelloon mökille viikoksi, niin voi unohtaa moiset haihattelut hääpuvusta ja siirtää niitä tuonnemmaksi! Jännä nähdä vaan miten tästä reissusta selvitään neidin kanssa. Yhdeksän tunnin ajomatka kun ei ole lyhyin kaikista. Mutta toisaalta, automatkat ovat aina menneet loistavasti, niin ei muutakun puuta koputellen reissuun. Jos vaan kaikki tavarat mahtuu autoon!

Luulisi, että yhden lapsen perheelle farmariauto olisi ihan tarpeeksi tilava. Mutta kattiakanssa, ainakaan Golfin farkkumalli ei tahdo nytkään riittää. Millä isot perheet oikeasti matkustavat reissuihin. Kolmen lapsen perheelläkin tekee varmasti hyvin tiukkaa. Tila-autoissa ehkä istumatila on avarampaa, mutta takakontti usein pienempi kuin farkuissa. Miten ihmeessä sinne takakonttiin pitäisi mahduttaa kaikki tavarat, jos vaunut eivät mahdu konttiin pitkittäin vaan ainoastaan poikittain. Nytkin tuntuu tilanahtaudelta, kun takakontissa on yhdet vaunut, vaaatekassi, ruokakassi ja sitteri. huh. No mutta mietitään sitä sitten jos perheemme kasvaa, että kuka jätetään vuorotellen kotiin.

Nyt täytyy taas kiirehtiä leikkimaton reunalle, sillä neiti on eilen oppinut kääntymään selältä mahalleen ja virtaa riittää.

Valmistunut Restonomi hääpuuhissa

Vau, nyt voi huokaista helpotuksesta. Eilen tippui postiluukusta tutkintotodistukset sekä minulle, että miehelleni. Vau! Tässä perheessä siis on nyt yksi Restonomi ja yksi Tradenomi. Wuhuuu!

TOsin postinjakaja sai kuulla kunniansa, kun meidän postin otti ja ruttasi. Tutkintotodistukseni hän ystävällisesti taittoi kahtia, että mahtuu "paremmin" luukusta. No ompahan nyt sitten kerrottavaa, jos joku joskus kyselee rypistyneen todistuksen perään. Välittömästi kun kuulin postinaisen runnovan postia luukusta hampaat irvessä riuhtaisin oven auki ja avasin kauniin sanaisen arkkuni. No kappas, että tänään oli jälleen posti rutussa. NYT ÄKKIÄ POIS TÄSTÄ OSOITTEESTA ja jonkun ei niin elämäänsä kyllästyneen ja vähemmän pms-oireista kärsivän jakajan alueelle, kiitos.

Mutta toissapäivänä tuli myös bongattua lehdestä Jyväskylän Sinooperin loppuunmyyntimainos ja eilen sitten suuntasimmekin sinne yhden kaasoni kanssa. Muutama muukin oli mainoksen nähnyt, mutta tuntui, että liikkeestä oli osa ratkaisevista tuotteista viety pois. Tai sitten siellä oli muuten vain melko kehno valikoima. No joka tapauksessa löysimme muutamia tarroja, leimasinhileitä ja paperinaruruusujen ohjeen.

Itsehän en siis niin hullu ole, että alkaisin paperinaruruusuja askartelemaan, mutta äitini lupasi niitä pikkuhiljaa syksyn aikana askarrella iltapuuhanaan. Sehän käy. Ostin hänelle jopa jo materiaalia!


kuva: http://puuhaa.blogspot.fi/2009/11/lisaa-paperinarusta.html





kuva: http://askartaja.vuodatus.net/blog/category/Cut-out+ja+muut+paperity%C3%B6t


kuva: http://www.weddingcrafter.co.uk/product/32/28/32/paper-roses---red.html

Teemana kun on violetti, niin valkoiset ja violetit ruusut yhdessä luovat varmasti kauniin ilmeen kattauksiin. Talvella kun ei ihan kaikkia haaveilemia kukkiani voi käyttää pakkasen takia! Ajatuksena oli laittaa pöytiin hieman muratin oksaa tuomaan vihreyttä ja tuorreutta kattaukseen ja sen kanssa mahdollisesti sitten paperinaruruusuja. Tietysti aitojakin kukkia tulee, mutta se missä määrin, se jää vielä nähtäväksi.

Korttien askartelutalkoot tullaan järjestämään vielä kesän lopulla, sillä yksi kaasoistani otti ja päätti lähteä maailmalle! Erittäin hienoa ja upeaa, mutta se tarkoittaa vain sitä, että kaikkea ei nyt sitten kai voi jättää viimetippaan. Hpmh, se kun olisi niin ominaista minulle. Mutta onhan se hyvä saada kaikki ajoissa hoidettua! Kortit siis askarrellaan itse, emme halua tilata valmiita mistään. Saamme omanlaisemme ja varmasti meidän naisten kädenjälki sitten näkyy (kenties liimatahroina) korteissa.

Hiljaiselon jälkeen

WAU! Nyt saisi hyppiä tasajalkaa ja olla onnellinen, mutta toisin on. Olen siis saanut tehtyä kaikki kouluhommani ja olen kahta arvosanaa ja tutkintotodistusta vaille valmis Restonomi! Hyvä minä! Mutta silti, en uskalla vielä juhlistaa. Jotenkin tämä ei tunnu todelliselta. Jotenkin mahdotonta kuvitella, että saa istua koneella hyvällä omatunnolla, ilman jatkuvaa takaraivossa jyskyttävää pientä ääntä; "et saisi surffailla, pitää tehdä hommia". Neljän vuoden ajan kun tässä on taas koulun penkillä isuttu, niin onhan se hassua ajatella, että sinne ei syksyllä tarvitse mennä. Hui. No mutta jos sitä ensi keväänä yhteishaussa hakisi varmuuden vuoksi jonnekin aikuispuolelle opiskelemaan vaikkapa sisustusarkkitehdiksi tai yliopistoon maistreilinjalle henkilöstöjohtamista. No mutta katsotaan sitten missä jamassa ollaan ensi keväänä!

Kesä on siis alkanut ja ihmisillä alkaa pyöriä lomat. Kaikki reissaavat ja lomailevat. Missä on minun lomani? Hieman saan olla kateellinen ihmisille, jotka lähtevät Kreikkaan, Italiaan ja minne lie muualle ovat nyt matkaamassa. Itse kun ei tiedä koska seuraavan kerran maailmalle pääsee. Tosin tämän vuoden aikana se tulee vielä tapahtumaan, siitä pidän huolen! Jos ei muuta, niin mennään vaikka hakemaan Virosta skumpat häihin!

Nyt siis saa alkaa tosissaan suunnittelemaan häitä. Enään ei ole mitään muuta, tärkeämpää. Tulevat yhdeksän kuukautta tulen siis hoitamaan ..... Tulevat 8 kuukautta tulen siis hoitamaan vauvaa, suunnittelemaan häitä ja olemaan raivostuttava. Kestäkööt läheiseni sen.

Mitä kaikkea nyt siis pitäisi muistaa. Yritänpä jotain listata tähän. Hieno meille, kun kaksi bestmania ja yksi kaaso suuntaavat Saksaan syksyksi! Mutta onneks noita on, niin saadaan hommat kuitenkin pidettyä vauhdissa.

- Puvut on tarkoitus saada elokuulla hoidettua (toiveena saada löytämäni puku alennuksella, oli vähän tyyris) tai sitten saatetaan lähteä Saksan maalle katsomaan erilasita valikoimaa
- Lopulliset vieraslistat ja alsutava tieto yöpyvistä (mikä tarkoittaa huonejärjestysten suunnittelua)
- Suunnitelma ruuista ja visiitti juhlapaikalla kaasojen ja bestmanien kanssa (hakemassa hieman ideoita)

jahas, vaipanvaihtohommat kutsuvat. Palailempa ajatusten ääreen pian!

Hääpuvut

Hääpuvun hankinta kai on sitten täysin oma lukunsa. Olen tosiaan menossa niitä katsomaan ensi viikolla ja hahmottamaan hieman omia mieltymyksiäni pukujen suhteen. Onneksi tosiaan kaasoni kasvot eivät valehtele ja uskon sovituskäynnin olevan oikeasti antoisa. Mutta mitä minä haluan?? Kun vaan tietäisi. Häät tulisi kyllä järjestää ja suunnitella nopealla aikataululla, sillä eihän tästä kuukausittain vaihtuvasta mielestä ole mitään hyötyä!

No listaan tähän hieman kuitenkin kuvia, jotka oman mielenkiintoni herättävät.



Tässä puvussa on ihanat pienet hihat ja pitsiä. Vaikka en mitään kovin kummoista prinsessamekkoa haluakkaan, niin pienet pitsit ovat aina sallittuja!


Tässä puvussa yksinkestaisuus viehättää. Myös olille tulevat pienet hihat/olkaimet ova mieleisiäni.


Jos olisin noin anorektinen, niin varmasti olisi kaunis puku!



Tässäkin puvussa pitsit iskivät heti silmään. Vaikka en olkaimetonta mekkoa oikestaan haluakkaan.

Ja minun mielestäni hääpuvun tulee aina olla oma. Sen kerran kun naimisiin menee, voi puvun itselleen ostaan, vaikka sitä käytetäänkin vain sen yhden päivän ajan. Toki en ymmärrä sitä että ihmiset laittavat pukuihin kiinni tuhansia euroja, kun muutamalla sadalla eurollakin kauniita saa. Tulee vain katsella tarkkaan ja olla valppaana. Puvun ostoa ei varmasti kannata jättää viimetinkaan. Vaikka voin varmaan tässä puhua niin järin suurella kokemuksella ja tietotaidolla, että uskon itselleni vielä paniikin koittavan. Tulee ensi vuoden tammikuu ja olen edelleen ilman pukua, katsotaan vain. Mutta uskon, että kun sen oikean löytää, sen tietää välittömästi. Jos tarvii epäröidä, tulee puku jättää kauppaan.

Voi ei, ajatus katkesi jälleen, päädyin ihmisten hääblogeja lukemaan. Taitaa tässä mennä taas tämä ilta haaveillessa. Kun vain osaisin keskittyä yhteen asiaan kerralla!

puvut: http://www.morsiusgalleria.com/morsiuspuvut.html

haaveille tilaa

Joskus jonkun pitäisi tulla ja vetää vaikka hiuksista takaisin maanpinnalle. Ei tästä joka päiväisestä kotona olemisesta tule yhtään mitään. Kuluneen viikon aikana olen suunnitellut mielessäni kolme voimisteluohjelmaa, unelmien talon pihasuunnitteluineen sekä häät.

Okei, häitä on hyvä suunnitella, siihen on rahat olemassa ja tarkka päiväkin on sovittu. Kaikki alkaa olemaan hyvällä mallilla! Jopa hääpukujen sovitteluun on varattu aika Tampereelta Morsiusgalleriasta. Ensi viikon torstaista taitaa tulla mielenkiintoinen päivä. Nyt jo kauhistuttaa! Onneksi kaverina on yksi kaasoista, jonka naamasta näkee yleensä välittömästi mitä mieltä hän todella on! Se saattaa hieman auttaa asiaa. Tarkoituksena ei siis todellakaan ole ostaa pukua, sovittaa vain!

Mutta entäpä tämä muu haaveilu. Okei, voimisteluohjelmia on hyvä rakentaa iltaisin mielessä, kunhan vaan saisi ne kirjattua ylös, niin ei menisi hienot koreografiat hukkaan. Onhan syksyksi siis tehtävä kuitenkin ohjelma. Mutta se mitä suunnittelen, ei välttämättä täysin vastaa ihanien 8-vuotiaiden nuppusteni taitotasoa. Mutta on hyvä suunnitella myös tulevaa varten, eikö? Ja kyllähän tässä itsekin on tarkoitus palata kilpakentille, niin mikäs siinä hieman ideoita kasvatella.

Mutta se huolestuttavin kuitenkin tässä on tämä talonrakennuskuume joka polttelee ja pahasti. En ole koskaan kuvitellut olevani se ihminen, joka haaveilee omakotitalosta, etenkään uudesta ja itserakennetusta sellaisesta. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että olemme piruuttamme ajelleet iltaisin ympäri kaupunkia katsellen vapaita myynnissä olevia tontteja. Vaikka realistisesti ajatellen - ei toivoakaan. Meillä ei taidot riitä itsetekemiseen, vaan kaikki tuli teettää jollain muulla; joko ammattilaisilla tai kummin kaimoilla. Kalliiksi tulee. Mutta ehkä olemme sen verran järkeviä, että kun se asuntolainan hankintahetki koittaa, olemme löytäneet jonkun kivan, jo rakennetun, asunnon, jonka voimme ostaa ja vaihtaa vain tapetit. Se olisi kaikkein parasta.

Jos nyt kuitenkin lähdetään haaveilemaan, niin olisihan se aivan ihanaa löytää oma unelmien talo noista sadoista talovaihtoehdoista, joita Kastellilla, Jetalla, Muuramella tai vaikkapa Älvsbyllä on tarjolla. Siihen suunnitella ja maisemoida kaunis piha, jossa olisi sitten vähän jotain kaikille.


Isoja ruukkuistutuksia terassille!


Hieman kivetystä, jota pitkin kulkea etupihalta takapihalle.


Ehkäpä jotain tämän tyylistä?

Mutta itseni tuntien, ei aikaakaan kun se näyttäisi jotä kuinkin tältä:


Tosin tämäkin melko hyväkuntoinen.

Onneksi kesä tulee taas ja pääsee viettämään aikaa ulkona. Alkaa jo kylmät kelit riittämään. Vaikka vielä tammikuussa vannotin toivovani mahdollsimman pitkää talvea. Valitettavasti tämä talvi meni omalta osaltani lähestulkoon kokonaan sisällä. Ensin ison mahan kanssa ja sitten pienen vauvan kanssa. Ja kuluneesta kesästäkään ei ensimmäisenä tule mukavat muistot mieleen. Lähinnä tuo meidän oma vessanpyntty (ja melkoisen pehmeä vessan mattto <3 ) ja silloisen työpaikkani vessa. Tuo reilun kahden kuukauden oksentaminen siis jätti minuun pysyvän muiston. Mutta ehkäpä tämä kesä muuttaa jälleen ajatukseni.

meidän tyttö on voimistelija

Meidän tyttö osoittaa päivittäin selkeitä merkkejä tulevasta voimistelu-urasta. Hoitopöydällä erottaa selvästi kukkovaakojen harjoittelun, nilkkojen ojentelut ja mahtavat vatsalihasreenit. Tyttö kun ei tahdo millään olla makuullaan, vaan pyrkii jatkuvasti istuvampaan asentoon. Yleensä lopputuloksena tosin on tiukka etukeno nenälleen tai kyljelle kellahdus.

Mutta tyttö kyllä on melkoisen kehittynyt, ainakin kun tuossa toiseen saman ikäiseen vertailee. Sain vihdoin kaltaistani päivälenkki seuraa, kun olin ulkoilemassa naapurin kanssa. Naapurillamme on kaksi viikkoa nuorempi poika kun meidän Ada. Oli ihana huomata kuinka jo tälläinen viikko vajaa 3kk ikäinen vauva reagoi ihmeellisesti toisen samanlaisen seuraan. Molemmat tuijottavat toisiaan silmät pyöreinä ja kuola valuen. Meidän neidillä tosin kuola valuu hieman enemmän varmaan kuin kellään muulla.. Mutta ei tartuta siihen. Ehkäpä sieltä tulee hampaita.

Neiti kannattelee päätään jo todella hyvin, kääntelee pätään puolelta toiselle seuraten muutaman metrin päässä liikkuvia ihmisiä. Tyttö jopa välillä tarraa kiinni taustalla soivasta musiikista ja potkii jalkojaan sen tahtiin, se voi tosin olla myös loistavaa sattumaa. Ilmeitä on jo satoja ja joka päivä naurattaa. Parasta on nähdä oma kuva vessan peilistä, silloin on hymy korvissa alta aikayksikön.

Vaikka sitä kuinka vannoi odotusaikana, että ei anna vauvan täyttää kaikkia ajatuksia, toisin on käynyt. Kyllä se elämä niin muuttaa suuntaansa ja siitä pienestä hajuherneestä (oikeasti, välillä toodella haisevasta) tulee kaiken keskipiste. Kuluneet 7 päivää ovat taas osoittaneet minulle, kuinka tyttöni on minulle kaikki kaikessa. Vaikka hienosti meni mummin tykönä yökyläilyt, kun äispä ja iskä lähti hieman humpalle Helsinkiin ystävän tupareihin. Tyttö ei tohtinut edes itkua vääntää, tai yöllä heräillä. Mutta siis viikon aikana tyttö tuntuu taas kasvaneen ja valpastuneen niin paljon, Ada jaksoi jopa olla hereillä 2,5 tuntia kun olimme voimistelun kevänäytöksessä kovan muusiikin, vilkkuvien valojen ja suuren ihmismäärän keskellä. Tyttö jaksoi hymyillä ja istuskella äitin sylissä koko ajan, tehtiinpä siinä matkassa jopa usempi vaakakin yhdessä ja "opastettiin" tyttöjen ohjelmaakin.

Mutta siis rakkaudesta hölmönä taitaa tehdä välillä hieman mielenkiintoisiakin hankintoja. Nimimerkillä Oli pakko kun löyty..

Noel, Mini Ada



Kengät siis tulivat kotiin jo. Koko on 20, mikä ei kerro minulle mitään. Todennäköisesti siis kengät ovat sopivat keskellä tavea, mutta jos ei muuta, niin ainakin häissä sitten? Kävelee tyttö tai ei!

Mutta nyt sohvalle potemaan nousevaa kuumeta ja flunssaa

Adios!