Häihin bändi!

Nyt taitaa olla yksi murhe vähemmän häiden suhteen, sillä kävi niin että meille luvattiin "häälahjaksi" bändi! Kyllä live-musa on aina kunnollista tunnelman nostattajaa. Pääsevät sitten kaikki apit, anopit sun muut sukulaiset pyörähtelemään lattialla oikein kunnolla. Josko meidän neitikin sitten jo pysyisi sen verran kahdella jalalla, että pääsisi parit pyörähdykset äitin ja isin kanssa lattialla näyttämään.

Hääbändejä tässä tutkiessa olen huomannut, että se on kai melkoisen kannattavaa bisnestä. Hinnat ovat pilvissä, kun pumpun haluaisi soittamaan muutaman 45 min setin. Toki palkkion lisäksi tulee matkakulut maksaa ja ruuat tarjota. Kyllä olemme meinaan onnekkaita, kun omasta takaa orkesteri löytyy.  Mikäli emme bändiä saisi, tai olisi todella edullisesti löytäneet, olisi live-musiikki saattanut meidän häistämme jäädä. Onneksi näin ei nyt sitten ole!

Aivan ihana mikäli kaasoni pystyy ja uskaltautuu haitaria soittamaan vihkimisen aikana (toki hieman pakkasista riippuen) ja nyt vielä tämä bändi. Loppuillaksi sitten vain hyvät soittolistat musiikkia soimaan taustalle.

Nimiäiset ohi

Huh huh, sanon minä. Juhlien järjestäminen on aivan ihanaa ja voisin tehdä sitä päivästä toiseen, mutta kyllä se mehut vie. Erityisesti kun juhlitaan 7viikon ikäistä neitiä.
Ensin lauantaina mahtavat juhlat Tampereella suvun voimin, sekä toki kummien. Sunnuntaina jatkettiin muutaman ystävän voimin vielä Tampereella ja sitten maanantaina pistettiinkin pirskeet pystyyn kotona Jyväskylässä. Huh huh. Tänään pitäisi vielä kestitä hieman isovanhempia ja Jyväskylän sukulaisia. Kyllä neidillä riittää rakkautta ympärillään ja meillä toivottavasti hoitoapua!

Tyttö sai nimekseen Ada Emilia; kauniin isänsä valitseman nimen <3

Kylläpä nyt on asunto puhdas ja paikat tiptop jälleen hetken. Loppuviikkoa kohti kuitenkin helpottaa ja normaali arjen kaaos taitaa asunnon vallata! Onneksi sitten viikonloppuna pääsee jälleen reissun päälle Tampereelle ja tyttöjen voimistelukisoihin!

Nimiäiset oli kuitenkin jännä järjestää, kun kenelläkään ei oikein ennestään niistä ollut kokemusta. Muutamat on silloin 80-luvulla järjestetty, mutta sen koommin ei meidän suvussamme ole nimiäisiä juhlittu. Pääsimme luomaan oman traditiomme ja "ohjelman". Ja kummitkin tahdoimme tytölle saada, vaikka kirkko ei sitä meidän osaltamme velvoitakkaan.

Jahas, takaisin sorvin ääreen. Mutta mitä tekemään. Pyykit on pesty, lattiat imuroitu, pölyt pyyhitty ja tyttö nukkuu. Kahvipöytäkin on iltaa varten katettu ja vaatteet valittu. Ah, no mutta juu, josko sitä aamupalaa/lounasta söisi. Tällä tavoin sitä ymmärtää miksi pienten lasten äidit laihtuu helposti, jotenkin sitä vaan unohtaa omat tarpeensa.

Mistä tähän riittää aikaa?

Toinen päivä bloggajana, ja jo nyt on ongelma ajankäytön kanssa. Nytkin pitäisi olla menossa vaihtamaan neidin vaippaa jotta pääsemme päivälenkille, mutta silti jumitan tässä koneella ja mietin mitä kirjoittaisin tänne.
Arki on niin erilaista nykyään. Ei sitä vielä tammikuussa mahan kanssa olleessa osannut arvata miten päivät muuttuu. Silloinhan minun olisi pitänyt tälläisäi kirjoitella. Mutta toisaalta, suurin houkutus tässäkin taitaa olla se, että saan jälleen hyvän syyn lykätä viimeisiä kouluhommia hieman pidemmälle kevääseen. Valmistuminen piti olla käsillä ensin tammikuussa, sitten maaliskuussa, mutta nyt se venyykin toukokuulle. Tosin minusta johtumattomista syistä! Venäjän kurssi kun pitäisi saada suoritettua.
Ehkä palaan tänään tämän kimppuun, jos aikaa on. Tyttöjen jumppaesiintyminen vie koko illan ja päivä menee meidän neidin kanssa puuhaillessa!

Nyt naapurin tädin kanssa päivälenkille. Aurinkokin saisi paistaa!

Miten minusta tuli bloggaaja

Tästäkö se (hyvä) yritys sitten alkaa? Blogin kirjoittaminen.
Ajatuksena kammottava, säännöllisesti kirjoittaa ajatuksistaan ja omasta elämästään. Lässyttää hieman meidän pienestä vauvasta ja haaveilla upeista häistä. Toki tästä kaikesta on kamalasti kerrotavaa jota muut sitten saavat lukea, tai ainakin jos ei muut, niin sukulaiset pakotettuina. Voin sitten pitää pieniä pistokokeita kissanristiäisissä ja tarkastella kuka on ollut valppaana.
Ja haluan heti alkuun korostaa, että tänään aamulla katselemani Ylen aamu-tv:n lähetyksessä vieraillut bloggari ja Blogistania-sarjan tuottaja eivät ole vaikuttaneet minuun millään tavalla. Päin vastoin, uskallan edelleen epäillä blogien kirjoittajia, heidän motiivejaan ja ihmisten todellista kiinnostusta blogien lukemiseen. No mutta syy miksi tähän sorruin, on se, että eräs ystävä ilmoitti eilen, että kannattaa kirjautua hääsivustolle.  Miten tämä liittyy mihinkään? No hääsivustolle kirjautuminen tarkoittikin oman blogin ylläpitämistä, ellen sitten ihan väärin ymmärtänyt, mutta joka tapauksessa koin tulleeni huijatuksi. Yritin neljä kertaa luoda blogia sinne ja aina jossain mättäsi, jos ei käyttäjätunnuksen muodossa niin sitten onnistuin kirjoittamaan väärin ne ihmeelliset numero-kirjain-yhdistelmät, joilla varmistetaan, että käyttäjä on ihminen eikä tietokone. Sitten kai ihan kostoksi maailmalle päätin luoda tänne oman blogitilin. En siis pyri olemaan vaikutusvaltainen nainen ja tienaamaan sivutuloja äitiysloman ohessa.

Avoimesti kohti koukuttuneen bloggaajan elämää!