Hääpuvut

Hääpuvun hankinta kai on sitten täysin oma lukunsa. Olen tosiaan menossa niitä katsomaan ensi viikolla ja hahmottamaan hieman omia mieltymyksiäni pukujen suhteen. Onneksi tosiaan kaasoni kasvot eivät valehtele ja uskon sovituskäynnin olevan oikeasti antoisa. Mutta mitä minä haluan?? Kun vaan tietäisi. Häät tulisi kyllä järjestää ja suunnitella nopealla aikataululla, sillä eihän tästä kuukausittain vaihtuvasta mielestä ole mitään hyötyä!

No listaan tähän hieman kuitenkin kuvia, jotka oman mielenkiintoni herättävät.



Tässä puvussa on ihanat pienet hihat ja pitsiä. Vaikka en mitään kovin kummoista prinsessamekkoa haluakkaan, niin pienet pitsit ovat aina sallittuja!


Tässä puvussa yksinkestaisuus viehättää. Myös olille tulevat pienet hihat/olkaimet ova mieleisiäni.


Jos olisin noin anorektinen, niin varmasti olisi kaunis puku!



Tässäkin puvussa pitsit iskivät heti silmään. Vaikka en olkaimetonta mekkoa oikestaan haluakkaan.

Ja minun mielestäni hääpuvun tulee aina olla oma. Sen kerran kun naimisiin menee, voi puvun itselleen ostaan, vaikka sitä käytetäänkin vain sen yhden päivän ajan. Toki en ymmärrä sitä että ihmiset laittavat pukuihin kiinni tuhansia euroja, kun muutamalla sadalla eurollakin kauniita saa. Tulee vain katsella tarkkaan ja olla valppaana. Puvun ostoa ei varmasti kannata jättää viimetinkaan. Vaikka voin varmaan tässä puhua niin järin suurella kokemuksella ja tietotaidolla, että uskon itselleni vielä paniikin koittavan. Tulee ensi vuoden tammikuu ja olen edelleen ilman pukua, katsotaan vain. Mutta uskon, että kun sen oikean löytää, sen tietää välittömästi. Jos tarvii epäröidä, tulee puku jättää kauppaan.

Voi ei, ajatus katkesi jälleen, päädyin ihmisten hääblogeja lukemaan. Taitaa tässä mennä taas tämä ilta haaveillessa. Kun vain osaisin keskittyä yhteen asiaan kerralla!

puvut: http://www.morsiusgalleria.com/morsiuspuvut.html

haaveille tilaa

Joskus jonkun pitäisi tulla ja vetää vaikka hiuksista takaisin maanpinnalle. Ei tästä joka päiväisestä kotona olemisesta tule yhtään mitään. Kuluneen viikon aikana olen suunnitellut mielessäni kolme voimisteluohjelmaa, unelmien talon pihasuunnitteluineen sekä häät.

Okei, häitä on hyvä suunnitella, siihen on rahat olemassa ja tarkka päiväkin on sovittu. Kaikki alkaa olemaan hyvällä mallilla! Jopa hääpukujen sovitteluun on varattu aika Tampereelta Morsiusgalleriasta. Ensi viikon torstaista taitaa tulla mielenkiintoinen päivä. Nyt jo kauhistuttaa! Onneksi kaverina on yksi kaasoista, jonka naamasta näkee yleensä välittömästi mitä mieltä hän todella on! Se saattaa hieman auttaa asiaa. Tarkoituksena ei siis todellakaan ole ostaa pukua, sovittaa vain!

Mutta entäpä tämä muu haaveilu. Okei, voimisteluohjelmia on hyvä rakentaa iltaisin mielessä, kunhan vaan saisi ne kirjattua ylös, niin ei menisi hienot koreografiat hukkaan. Onhan syksyksi siis tehtävä kuitenkin ohjelma. Mutta se mitä suunnittelen, ei välttämättä täysin vastaa ihanien 8-vuotiaiden nuppusteni taitotasoa. Mutta on hyvä suunnitella myös tulevaa varten, eikö? Ja kyllähän tässä itsekin on tarkoitus palata kilpakentille, niin mikäs siinä hieman ideoita kasvatella.

Mutta se huolestuttavin kuitenkin tässä on tämä talonrakennuskuume joka polttelee ja pahasti. En ole koskaan kuvitellut olevani se ihminen, joka haaveilee omakotitalosta, etenkään uudesta ja itserakennetusta sellaisesta. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että olemme piruuttamme ajelleet iltaisin ympäri kaupunkia katsellen vapaita myynnissä olevia tontteja. Vaikka realistisesti ajatellen - ei toivoakaan. Meillä ei taidot riitä itsetekemiseen, vaan kaikki tuli teettää jollain muulla; joko ammattilaisilla tai kummin kaimoilla. Kalliiksi tulee. Mutta ehkä olemme sen verran järkeviä, että kun se asuntolainan hankintahetki koittaa, olemme löytäneet jonkun kivan, jo rakennetun, asunnon, jonka voimme ostaa ja vaihtaa vain tapetit. Se olisi kaikkein parasta.

Jos nyt kuitenkin lähdetään haaveilemaan, niin olisihan se aivan ihanaa löytää oma unelmien talo noista sadoista talovaihtoehdoista, joita Kastellilla, Jetalla, Muuramella tai vaikkapa Älvsbyllä on tarjolla. Siihen suunnitella ja maisemoida kaunis piha, jossa olisi sitten vähän jotain kaikille.


Isoja ruukkuistutuksia terassille!


Hieman kivetystä, jota pitkin kulkea etupihalta takapihalle.


Ehkäpä jotain tämän tyylistä?

Mutta itseni tuntien, ei aikaakaan kun se näyttäisi jotä kuinkin tältä:


Tosin tämäkin melko hyväkuntoinen.

Onneksi kesä tulee taas ja pääsee viettämään aikaa ulkona. Alkaa jo kylmät kelit riittämään. Vaikka vielä tammikuussa vannotin toivovani mahdollsimman pitkää talvea. Valitettavasti tämä talvi meni omalta osaltani lähestulkoon kokonaan sisällä. Ensin ison mahan kanssa ja sitten pienen vauvan kanssa. Ja kuluneesta kesästäkään ei ensimmäisenä tule mukavat muistot mieleen. Lähinnä tuo meidän oma vessanpyntty (ja melkoisen pehmeä vessan mattto <3 ) ja silloisen työpaikkani vessa. Tuo reilun kahden kuukauden oksentaminen siis jätti minuun pysyvän muiston. Mutta ehkäpä tämä kesä muuttaa jälleen ajatukseni.