Olen aina myöhässä ja tulen noin suurin piirtein siihen aikaan, kun olen luvannut. Onneksi ystäväni antavat pienen myöhästelyn yleensä anteeksi (nykyään tosin on helppo laittaa lapsen piikkiin). Koulutusohjelmanikin valitsin ammattikorkeakoulussa sen perusteella, että toinen vaihtoehto oli pilkun viilaamista ja toinen laajojen kokonaisuuksien hallintaa. Valintahan oli minulle selvä.
Moni myös tietää, etten ole järin taiteellinen ihminen. Piirustustaitoni ovat olemattomat, askarrellakin osaan vain ohjattuna. Mutta kuitenkin haluaisin kovasti tehdä. Olenkin monta vuotta jo leikannut sukuni naisten hiuksia, pääasiassa äitini. On helppo leikata ja harjoitella hiusten leikkuutta oman äidin kanssa. Hän kun antaa kaiken anteeksi, jopa sen vahingossa leikatun millisiili-otsatukan. Tämä vahinko tosin sattui minulle, kun olin kutakuinkin 7 vuoden ikäinen. Omat hiuksenikin leikkaisin mieluusti, haluaisin kovasti kokeilla kaikkea uutta, mutta en ilmeisesti ole tarpeeksi elastinen siihen puuhaan. Aina tulee joku olkapää vastaan, kun yritän kurottaa oikeaa kättä vasemman olan yli peilistä sihdaten ja samalla takatukkaa leikaten.
Kuitenkin siis olen jälleen keksinyt itselleni harrastuksen. Harrastuksen joka ei todellakaan sovi minun maltille (lyhyt), eikä myöskään taiteellisille taidoilleni (ei ole), tiukkaa tekee myös kädentaitojeni kanssa (peukalo keskellä kämmentä). Tilasin itselleni Saksasta geelikynsivermeet. Päätin harjoitella niiden tekemistä. Otan mieluusti vastaan ystävistäni itselleni maltillisia ja luonteeni hyvin tuntevia koekaniineja. Tulossa aloituspakkauksen lisäksi on erilaisia glittereitä, strasseja ja kyniä. Katsotaan mitä saadaan aikaan.
Aikaahan minulla tähänkin harrastukseen on rutosti, kuten ehkä aiempia tekstejä lukeneena ihmiset ymmärtävät. Te jotka haluatte kanssani näitä kynsiaineita tulla testaamaan, suosittelen varaamaan ajan seuraani hyvissä ajoin. Tällä hetkellä esimerkiksi ensimmäinen vapaa viikonloppu löytyy toukokuun lopulta. Arki-iltaisin otan teitä mieluusti vastaan, mutta en tiistaisin, enkä torstaisin, perjantaitkaan eivät oikein käy.
Mutta siis kaikki tämä sai alkunsa, kun olen pitkään himoinnut jälleen kauniita kynsiä. Ja olenkin niitä yrittänyt kotona tavallisilla ranskiskynsilakoilla tehdä, tuloksetta. Kimalteet vain leviävät ja pään valkoiset rajaukset kökkäröityvät kaikista niistä päälle tekemistäni kerroksista. Ajatuksia ja suunnitelmia kun minulla kuitenkin olisi jo vaikka mihin kiemuroihin. On siis huikeaa saada mahdollisuus tehdä kunnon välineillä kynsiä. Tuskin niistä niin hienoja tulee, kuin mitä minulla on joskus ollut. Toista vuotta kävin J-Beautylla otattamassa kynsiä kaikissa sateenkaaren väreissä. Ne olivat upeita. Edelleen Jyväskylän ystäväni käyvät siellä kerran kuussa viilaamassa sormenpäänsä kuntoon. Mutta nyt päätin, että myös minun vuoro koitti jälleen.
Tärkeintä tässäkin projektissa on kokonaisuus. Pääsen sisustamaan mieheni huoneen uudestaan, nythän minullakin on tarvetta työpöydälle! Eli työhuoneestamme tuleekin nyt yhteistä omaisuutta ja minulla on jälleen lupa käydä penkomassa siellä ja ”sekoittaa” se hallittu kaaos. Onneksi meillä on jo toinen työpöytä ostettuna, niin saan laitteet sinne nätisti käyttöön. Ei tarvitse sitten aina jostain kaapin perältä kaivaa.
Kuvassa nuo epätoivoisesti lakatut omat kynteni ja toki tärkeimpänä, kihla+vihkisormukseni!
Jahas, jälleen on lounastunti ohi. Työn pariin siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti