Häissä pöytien pitää notkua ja vieraille pitää tarjota aina parempaa kuin muilla. Ehkä suurin haaste täydellisen hääpuvun löytymisen jälkeen on löytää kelpo pitopalvelu. Pitopalvelu joka järisyttää vieraiden makuhermoja, ja on vieläpä kohtuuhintainen. Toki monelle se on ihan se ja sama mitä pitopalvelu maksaa. Minulle ei.
Monella juhlapaikalla on edellytyksenä heidän kautta tilattavat ruuat. Näin myös meillä. Juhlapaikkamme siis on Surkeejärven Matkailutila. LINKKI. Paikka on mielestäni oiva meille. Siellä on kaikki mitä tarvitsemme ja saamme majoitettua sinne kaikki halukkaat. Eikä tule edes ahdasta. No mutta siis ruokiin. Ruokaa pitää olla paljon ja monenlaista, sitä olemme tilanneet. Aluksi hieman epäilin, kun minulla ei ollut mahdollisuutta valita pitopalvelua itse, vaan ottaa se mitä tarjottiin… käskettiin. Vaihtoehtona oli siis ottaa juhlapaikka ja ruoka tai mennä muualle juhlimaan. Mutta onneksi nielin ylpeyteni ja olin hiljaa. Aivan uskomaton jousto, valinnanvara ja toiminta.
Meillä häihin tulee siis oma rakentamamme ruokalista, saimme ensitöiksi avuksi kaikki viime kesänä heillä häänsä juhlineiden menut, joista saimme lähteä rakentamaan omaamme. Ja jos niistä ei löytynyt kaikkea mitä halusimme, saimme miettiä itse. Lähes kaikki oli mahdollista. Toisaalta menumme on melko simppeli, pyrkimyksenä tarjota jokaiselle jotakin. Mutta mikä parasta tässä ruokalistan luonnissa oli se, että jos ruoka tai leivonnainen ei ole juhlapaikan pitäjälle tuttu, hän pyysi saada reseptin, jotta voi harjoitella sen tekemistä etukäteen. Kuten meidän kakkumme. Kukaan ei vielä tiedä mitä siitä tulee, sillä ainut mitä olemme siitä nähneet, on netissä oleva resepti. Maistetaan sitten häissä koko kööri yhtä aikaa.
Ja sitten se mitä menussa pitää olla? Kalaa pitää aina olla, kaikki tykkäävät kalasta. Salaatteja tulee monia erilaisia ja tyylisiä. Sitten mietitään miten supisuomalainen salaatti sopii kreikkalaisen ja italialaisen salaatin kaveriksi. Onko tämä sitten sitä kansainvälisyyttä. Ruuassa meillä ei kuitenkaan ole mitään teemaa. Tiedän paljonkin morsiamia (en yritä edes huijata ketään ja väittää, että sulholla on paljon sanan valtaa näissä asioissa), jotka haluavat itämaisen menun tai espanjalaisen kattauksen. Meillä se on sopiva sekamelska kaikkea hyvää.
Saimme valita neljä erilaista salaattia. Ajattelimme kokeilla kepillä jäätä ja se kannatti. Saamme jopa viimeisenä ehdotuksena ajatellun savuporosalaatin listalle. Emäntä jopa innostui suunnittelemaan sitä itse, kun emme olleet varmoja mitä sellaisen tulisi sisältää. Saimme siis päättää salaattilajikkeita myöten kaiken mitä halusimme ruokien sisältävän. Meidän mielestä se ainakin kuulosti melko hienolta.
Häissämme siis tulee olemaan perus häämenun lisäksi yöpala. Nämä siis kaikille vieraille. Me jotka menenmme 10+2 henkeä sinne jo perjantaina 1.2.13. syömme iltaruuan juhlapaikalla, aamuapalan ja lauantain välipalan. Tämän lisäksi kaikki jotka jäävät yöksi la-su saavat toki aamupalan, mutta tämän lisäksi siis sunnuntaina tyttäremme 1v syntymäpäivä kakku-kahvit. Huh huh, ehditäänköhän me muuta tekemään kuin syömään. No sama sen väliä, syöminen on onneksi elämän parhaita iloja.
Ajatukseni on jo katkennut niin tuhanteen kertaan tämän kirjoituksen aikana, että lopetan tämän nyt suosiolla. Ehkä ehdin viikonloppuna rauhassa kirjoitella kun lähdemme jumppatyttöjen kanssa viikonlopun treenileirille. Kotiin pääsen siis sunnuntaina kuuden maissa. Kääk.
Ennen huomisaamua ja leirille lähtöä on vielä Kukkaputiikissa käynti, lumikuningattaren viitan (kuten ompelijani viittaa kutsui) sovitus. Lapsen tarhasta hakemisen jälkeen saa siis jälleen painella ympäri Tampere-Nokia-Ylöjärvi-akselia. Kenties painumme mummulaan yöksi, kun tuo isäntä vaihtoi sujuvasti lennosta Sveitsin Viroon ja palaa sieltä vasta sitten kun minä olen jo leirillä.
Yritän vielä oikeasti päästä paneutumaan tähän aiheeseen, sillä ehdin vain vähän raapaisemaan pintaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti