Huh huh, sanon minä. Juhlien järjestäminen on aivan ihanaa ja voisin tehdä sitä päivästä toiseen, mutta kyllä se mehut vie. Erityisesti kun juhlitaan 7viikon ikäistä neitiä.
Ensin lauantaina mahtavat juhlat Tampereella suvun voimin, sekä toki kummien. Sunnuntaina jatkettiin muutaman ystävän voimin vielä Tampereella ja sitten maanantaina pistettiinkin pirskeet pystyyn kotona Jyväskylässä. Huh huh. Tänään pitäisi vielä kestitä hieman isovanhempia ja Jyväskylän sukulaisia. Kyllä neidillä riittää rakkautta ympärillään ja meillä toivottavasti hoitoapua!
Tyttö sai nimekseen Ada Emilia; kauniin isänsä valitseman nimen <3
Kylläpä nyt on asunto puhdas ja paikat tiptop jälleen hetken. Loppuviikkoa kohti kuitenkin helpottaa ja normaali arjen kaaos taitaa asunnon vallata! Onneksi sitten viikonloppuna pääsee jälleen reissun päälle Tampereelle ja tyttöjen voimistelukisoihin!
Nimiäiset oli kuitenkin jännä järjestää, kun kenelläkään ei oikein ennestään niistä ollut kokemusta. Muutamat on silloin 80-luvulla järjestetty, mutta sen koommin ei meidän suvussamme ole nimiäisiä juhlittu. Pääsimme luomaan oman traditiomme ja "ohjelman". Ja kummitkin tahdoimme tytölle saada, vaikka kirkko ei sitä meidän osaltamme velvoitakkaan.
Jahas, takaisin sorvin ääreen. Mutta mitä tekemään. Pyykit on pesty, lattiat imuroitu, pölyt pyyhitty ja tyttö nukkuu. Kahvipöytäkin on iltaa varten katettu ja vaatteet valittu. Ah, no mutta juu, josko sitä aamupalaa/lounasta söisi. Tällä tavoin sitä ymmärtää miksi pienten lasten äidit laihtuu helposti, jotenkin sitä vaan unohtaa omat tarpeensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti