Puoli vuotta mennyt viime kirjoituksesta ja paljon on ehtinyt tapahtumaan. Ehkä tämä on syynä siihen miksi en ole ehtinyt koneen ääreen istumaan. Mistäköhän aloittaisin, on niin paljon kerrottavaa.
Häät
Morsiammella alkaa stressi painaa päälle. Tai niin muut väittävät, itsehän en ole samaa mieltä. Niin harvoin kun ikinä stressaan mistään! Mutta toisaalta, häät ovat melkein kasassa. Ja melkein jo tanssittukin. Sitten viime postauksen olemme saaneet sovittua bändin kanssa soittolistoista. Tosin emme me tiedä erityisemmin muuta mitä soittava, kuin häävalssimme. Akselin ja Elinan häävalssi on kaunis perinteinen valssi, josta selviämme hienosti hieman nopeutetulla versiolla. Olemme myös suuntaamassa parille tanssi tunnille. Kuulin työkaverilta (kyllä juu, aloitin tässä puolenvuoden sisällä työtkin, mutta niistä tuonnempana) Tampereella toimivasta (muutimme siis tässä välissä jo Tampereellekin) tanssikoulu Tanssiksesta, jossa alkaa joka maanantai perinteisten lavatanssien alkeiskurssi. Joka tunnilla käydään valssin perusaskeleet ja oikea käännös, kävelyhumppaa ja foxia. Eli juuri se kaikki mitä häissä tarvitsemme. Tanssatunti maksaa 25e per pari, eli ei mielestäni edes paha. Sen avulla saamme hieman rohkeutta ja varmuutta yhteiseen tanssiimme. Molemmathan toki olemme aikamoisia parkettien partaveitsiä, jos meiltä siis kysytte.
Mutta bänsi siis soittaa kolme x 45min setit, reipasta kotimaista tanssimusiikkia, iskelmää ja poppia. Oikein hyvä ja oiva paketti siis. Orkesterimme on Orkesteri Oiwa, jota olemme kuulleet kehuttavan melkoisesti. Olemme siis onnekaita moisesta häälahjasta. Bändi on jopa käynyt ennen soittamassa juhlapaikallamme, joten he tuntevat ja tietävät tilat ja puitteet soittamiselle. Myös backstage on hoidettu pumpun käyttöön.
Bussi kuljetukset ovat varattuina, kun jouluun mennessä saimme viimeiset ilmoittautumiset kasaan. Tuntuu helpottavalta. Enään täytyy sopia mistä bussi kulkee ja kuka hyppää kyytiin mistäkin. Todennäköisesti parasta on tehdä pari "pysäkkiä" joille bussi vain pysähtyy ja matkaajat saavat hypätä sieltä kyytiin. Menee muuten turhaksi säätämiseksi.
Hääpukuun toivon vielä mahtuvani. Mutta onneksi tässä on muutama viikko tehokasta aikaa hoikistumiseen. Niinhän se parhaiten menee, pari päivää nälässä niin mekko mahtuu päälle. Olisi todella typerää harrastaa säännöllistä liikuntaa (jonka tosin ehdin jo aloittamaan ja lopettamaan kuluneen puolenvuoden aikana) häihin asti, että olisi hyvässä kunnossa ja tyytyväinen itseensä.
Onneksi on asusteet, itselläni siis ainakin vihkimisessä ja ulkokuvissa viitta. Peitttääpähän pahimmat makkaramuhkurat!
kuva
Oma viittani tosin tulee olemaan täyspitkä malli. Sitä menemme huomenna ompelijan kanssa suunnittelemaan, mittailemaan ja mallaamaan pukuni kanssa sopivaksi. Kankaat on jo ostettuna. Aah, mikä lumikuningatar tulenkaan olemaan. Hih.
Muuten minulla alkaa olemaan jo kaikki asusteet kasassa. Kengät löysin helposti ja vahingossa ja uskokaa tai älkää, mutta mätsäävät aivan täysin aiemmin jo tilaamaani laukkuun. Sävyt ovat kuin samasta kangaspakasta, erona tosin pieni kiilto. Hiuskoristeet on ja kampaajakin on varattu.
Olin ajatellut alussa ilmeisesti, että kyllähän minä nyt itselleni osaan hiukset laittaa nutturalle. Mutta nyt on kuitenkin kampaaja varattuna. Ja samainen kampaaja hoitaa myös meikkauksen. Ihanaa. Varasin kerta heitolla saman kampaajan kaasoilleni sekä äideillemme. Kyllä morsian tarjoaa! Mutta saadaampahan yksi stressitekijä hääpäivältä vähemmäksi, kun kenenkään ei tarvitse murehtia omista hiuksistaan. Muut tosin eivät pääse meikattavaksi. Toivottavasti heillä siis ripsiväri on vedenkestävää. Ei siksi että itkisivät stressista, vaan jos vihkitilaisuus saisi liikutuksen kyyneleet valumaan. Toivotaan niin, sillä silloin uskon kokonaisuuden olevan tarpeeksi vaikuttava.
Kävimme siis eilen vihkipaikalla. Oli ihana nähdä kaikki se lumi, mikä juhlapaikan maita päällysti. Uskon, että juhlat tulevat onnistumaan. Meillä on juhliin luvassa pieni yllätysvieraille, mutta siitä sitten jälkeen päin. Kaikki muu tuntuu olevan kunnossa, mutta kuumeisesti olen miettinyt sitä, että mitä ihmettä siellä voidaan heitellä. Onko riisiä kiva heitellä talvella? Sädetikut piti ostaa, mutta unohdimme sen joulukiireessä. Nyt niitä ei enään tunnu löytyvän mistään. Tyhmästä päästä nyt sitten kärsii koko juhlat, mutta säästyypähän morsiammen mekko ilman palojälkiä!
Olen huomannut minusta kuoriutuvan aikamoinen visionääri, sillä olemme saaneet jo yllätten uusia koristeitakin juhlapaikalle. Tarkoituksena oli että mitään ei tulee ihmeemmin, mutta nyt sitten on muutama isompi yksityiskohta hommattuna.
Pöytäliinan metsästyksestä kerron myöhemmin. Toivonkin nyt siis, että ehdin kirjoittelemaan tässä tulevalla viikolal hieman lisää tarinoita blogiini, sillä kovasti lupasin sitä päivitellä. Pysyvät sitten ystävät ja muutkin hieman kartalla siitä, mitä tapahtuu. Ensi viikolla jos ehtisin kirjoittaa vauvastamme.. Tosin mikä vauvva sekin nyt muka enään on, kun kohta tulee vuosi täyteen. Ei uskoisi kuinka vauhdilla on edetty. Mutta nyt loppiaisen viettoon ja (onneksi auki olevalle) kaupalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti