Sormus

Ompa upeita.

Jotenkin sitä kihlasormusta valitessa ei osannut ajatella sitä hetkeä pidemmälle. Vaikka olisi pitänyt. Valitsin kihlasormuksekseni masstuotteiden joukosta, jos näin nyt voi asian ilmaista. Rakastan toki sormustani ja minusta se on kaunis, minun näköinen ja upea. Mutta se osoittautuikin haastavaksi kaveriksi vihkisormusta valitessa.



Kiersimme monta liikettä Jyväskylässä ja Tampereella, jotta löytäisimme mieluisan. Niitä löytyi paljon, mutta sellaista joka olisi istunut sormukseni kanssa ei löytynyt. Kihlasormuksessani menee "kaksi" sormusta ristiin, jättäen keskelle sormuksen etuosaa ja timanttirivistöä kapeamman kohdan. Yllätten siihen jos haluaa istuvan sormuksen, se tulee teettää. Tai ostaa samanlainen kaveriksi.




Päädyimme siis teettämään sormuksen, sillä kuulimme Tampereella Hämeenkadulla sijaitsevassa Wahlbergin liikkeessä myyjältä, että kyllä valkokultaisen timanttisormuksen pystyy teettämään 500 eurolla. Palasimme liikkeeseen ihan ok palvelukokemuksen saattelemana uudestaan ja tapasimme siellä tämän (ilmeisesti) liikkeen omistajan. Mies oli kamala. Limainen, ällöttävä ja ne rintakarvat. HYI. Ne vain pulppusivat sieltä paidan kauluksesta, josta muutama nappi oli jäänyt laittamatta kiinni, jotta herran hieman nuhruinen kultavitja näkyy. No mutta, mepä kuitenkin ajattelimme, että kyllä tämä tästä alkujärkytyksen jälkeen. Mutta pahemmaksi meni. Hän ei puhunut muusta kun alveista ja työtuntien velottamista maksuista, kun kysyimme sormuksen hintaa; "yhtä lailla meidän kultaseppä tarvitsee omansa, kuin poliisi tai postinjakaja". MITÄ IMETTÄ?? Luuliko hän todellakin, että me emme kuluttajina tiedä miten tämä yhteiskunta pyörii veroineen yms. Kerroimme myös, että saimme toiselta liikkeeltä paljon paremman tarjouksen, niin ainut mitä hän siihen viitsi todeta oli se, että varmasti kilpailijalla siis on huonolaatuiset timantit. Ok. Kaiken kukkuraksi hän lopuksi haukkui kihlasormukseni ylihinnoitelluksi mitättömine timantteineen. WAU. Enään ei tarvinnut miettiä muuta kuin keino miten päästä pian pois.



Kävelimme tien toiselle puolelle Kultasepät Andreassenille, josta saimme loistavaa palvelua ja toivottavasti kauniin sormuksen. Tänään on siis se päivä, kun töiden jälkeen syöksyn hakemaan neidin tarhasta ja posotamme kamalaa kyytiä sovittamaan vahamallia tulevasta vihkisormuksestani. Kenties joudun jopa itse maksamaan ennakkomaksun sormuksestani tänään, kun isäntä sujuvasti livisti maailmalle työreissulle.


kuvat

Viimeisin sormus muuten malliltaan myös hankala. Jos kaveriksi laittaa sormuksen jossa tasainen reuna, jää aina typerä ilmakolo. Okei, ensin ajattelin sen hyväksyä, mutta nyttemmin ajatellen, se olisi tullut minua aina siinä hämäämään.


Mutta jälleen siis työn pariin. Ja pian sormuksen hakuun.