kuva
Tuntuukohan muistakin äideistä ja parisuhteessa olevista naisista usein tältä?
Tänään olen kyllä harvinaisen onnellinen ja kiitollinen mieheni avusta. Hänen oli tarkoitus olla työmatkalla Euroopassa, mutta matka peruuntui ja hän onkin kotona. Ja kuinka hyvin se minulle käykään. Tällä viikolla olisi ollut muuten hieman liikaa puuhaa. Lapsi, työ plus reenit, reenileiri, hääpuvun sovitus, sormuksen sovitus, vieraskirjan etsintä, valmentajapalaveri, floristin kanssa morsiuskimpun suunnittelu yms.. Mitä näitä nyt yleensä onkaan.
Itselläni tuntuu välillä aika loppuvan ja siksi olenkin oikein kiitollinen niistä päivistä, kun mieheni näyttää kyntensä ja oikeasti pesee pyykkiä, viikkaa niitä kaappiin ja pyöräyttää vielä kaiken kukkuraksi koneellisen tiskiäkin puhtaaksi. Joskus kun miehet tuntuvat vain tuhlaavan vessapaperia ja harrastavan valtavien tiskivuorten valloittamista yhä uusilla ja taas uusilla kipoilla.
Onneksi olen töissä ja saan melko tasavertaisesti palkkaa mieheni kanssa. Lapsemme on onnellisesti päivähoidossa sosialisoitumassa ja oppimassa valtavasti uutta. Ja kyllä, neiti on vasta 11 kuinen. Voi kuinka paljon hän onkaan oppinut kuukaudessa. Kotona ollessani kyllä tuntui siltä, että seinät kaatuu päälle ja hommaa on liikaa. Jotenkin tuntui, että olettamuksena on kotona valmiina odottava ruoka klo 17, tyhjä pyykkikori ja pölyttömät pinnat. Niin ja toki niin, että miehen ei tarvitse tikkua ristiin laittaan, kävihän hän sentään töissä. Ei asia näin kuitenkaan ollut, mutta ainakin niinä päivinä kun tosi paljon ärsytti, kodista huolehtiminen tuntui vain ja ainoastaan minun työltä.
Nyt ahkeroimaan työn pariin ja aikaa vievät blogisivut kiinni. Tästä mammasta tehdään vielä uranainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti